Halleilua

Mähän olin päättänyt, että näihin hallitreeneihin EI KOSKAAN lähdetä kiireellä, palkat laitetaan valmiiksi edellisenä iltana ja treenit suunnitellaan kunnolla, jotta jää aikaa siihen itse treenaamiseen.
Olin niin taitava, et pääsin lähtemään töistä turhan myöhään, palkat oli vielä kaupassa ja treenien suunnittelu.. no, sitä ei ollut :D

Ei siinä, äkkiä kaupan kautta kotiin, makkarat paloiksi, kamat autoon, koirat pikakävelylle ja sitten menoksi.
Ja siis mullahan ei ollut hajuakaan missä se hallikaan on. Sari oli onneksi viisaampi. ;)

Halli oli kovin komia. Ajattelin, et millanenhan se on, kun on vaan se pikkupuoli käytössä.
Sieltä ei kyllä tainnut puuttua mitään -ei edes paskaa, Cerbu piti siitä huolen. :D
Vähän mentiin rallatus mielessä, kun uusi paikka ja uuden kujeet.
Miina pääsi blondeista ensin. "SVIIIK, SVIIIK" ja kauhee vauhti päällä.
Se meni sen "jonkun puomin tai mikälie" monesti ja eestaas. Ei paljoo jarrutellu ja mä sain juosta vieressä, jotta pysyin mukana. Vähän telinetreeniä raunioita varten ;)
Sitten mä menin ja laitoin koiran mun ja seinän väliin. Otettiin siinä perusasentoa ja siitä vähän kestoa. Kauheen häiritsevää, kun KerttuLiisan korva osui siihen seinään, kun se käänsi päänsä kontaktiin. Vaikeaa on tuo pienen koiran elämä toisinaan. :D
Siitä sitten edettiin seuraamiseen seinän vieressä -vai mikälie vaneri se olikaan, mutta kuitenkin.
Kolmesti mentiin se noin kymmenen askeleen matka. Vähän oli jännää ku se seinä oli siinä niin liki, mutta eipä mennyt likka vinoon eikä kenoon.
Treeni oli liikkeiden osalta kovin lyhyt, kun annoin likan rallata menemään pitkin hallia. Kävi se hyppäämässä semmosen renkaankin läpi, kun mä ensin keksin miten saan kerrottua sille, että tahon sen menevän siitä. ;)
Ruutua otettiin ekan kerran koskaanikinä.
Kävin Miinan kanssa laittamassa ruutuun namiskuulleleita ja tyttöhän oli sitä mieltä, että toki ne pitäisi siitä heti syödä, mutta sitten mä veinkin sen kauemmas, se joutui hetken olemaan aloillaan, annoin käskyn "ruutuun" ja likkahan sinne meni ja söi naminsa. \o/
Kovin innoissaan oli Kerttuli! Pienen lapsen on helppo ymmärtää, että namin syöminen on hyvä juttu.
Sitten otimme toistoja, jotka ei menneetkään ihan niin hyvin... kunnes tajusin ottaa sen liinan irti koirasta, ni KAS, sehän toimi. ;)
Taas ohjaajan tyhmyyttä!

Pauli oli kentällä kahdesti. Ensimmäisellä kerralla sain kuningasajatuksen, et laitan mimmin menemään sen samaisen puomin. No, siinä oli sen verran vauhtia tassuissa, että nehän lipesi alta jo koko hökötys heilui niin, että Pauli oli jo valmiina kirjoittamaa testamenttinsa. Niin se sitten loikkasi sieltä ylhäältä alas, mutta mä julmana mammana laitoin sen menemään uudestaan.
Tällä kertaa jäi viimenen metri suorittamatta, mutta muuten mentiin läpi -ryömimällä :D
Anteeksi, Pauli! :D

Paapelin kanssa alotettiin ruudulla. Samaa settiä, kun Miimelin kanssa, mutta lelulla. Heti, kun tyttö oli ruudussa, vapautin ja kehuin. Toki siis teimme niin, että minä vein lelun ja Pauli odotti sen aikaa kiltisti (paitsi sen kerran) aloillaan.
Otettiin myös toisesta suunnasta ja tyttö tajusi silloinkin. \o/
Luoksetulossa tyttö tuli hieman liikaa oikealle (mun oikealle), joten otettiin viimenen luoksetulo käsiavulla, niin sain tytön ohjattua oikeaan kohtaan.

Toinen rundi aloitettiin noudolla. Ensin muutama koskettaminen edessä istuen (en vaan osaa viedä tätä pidemmällä, vaan junnataan edelleen samassa pisteessä) ja sen jälkeen vein kapulan noin 15 metrin päähän niin, että sen pääty oli meihinpäin -ei siis poikittain meihinpäin vaan pitkittäin. Näin neuvottiin sunnuntaisissa treeneissä.
Tyttö haki kapulan hienosti ja kääntyi välittömästi tuomaan sitä mulle. Vapautin lennosta ja palkkasin patukalla. Tyttö oli pätevä! <3
Seuraaminen ei ollut niin intensiivistä, ku olisin toivonut, joten otettiin pallo kainaloon ja tehtiin lyhyttä pätkää.
Ollaan otettu seuraamisessa pakkia, kun kokeita ennen tyhmänä hinkkasin niitä liikaa. Nyt siis malttia ja tehdään sitä superkivaa. :)

Hallitreenit tuntui oikein kivalta ja kyllä on hyvä olla joku vakkaripäivä, jolloin tulee varmemmin tehtyä koirien kanssa.
Ei muuta, ku enskertaan :)

Pauleista parhain ;)

"Se on HYI!!"
Lindan sanoja lainaten.. kuinka mä oon näin aikaansaamaton?!
Yli vuosi edellisestä kirjoituksesta. Ohhoh...
Ei siinä, koiriakin on taasen kaksi. MiinaKerttulikin jo vuoden eikä sanallakaan täällä mainittu. :D
Soittais raukka jonneki yhdistykseen jos tietäis. Ei kerrota sille!!

Mutta PAULI!! Voihan Pauli! <3
Se pirulainen meni ja teki sen, mistä niin pitkään haaveilin!
Pauli on nyt TK1 Safe Keeper's Break The Rules. Tai siis ollut jo tovin. ;)

Helmikuun lopulla aloitettiin tottistelut Iidan ryhmässä. Kauheen, ku mä olin tönkköpaskana kakat housussa alkuun, kun enhän mä nyt osaa missään vieraassa porukassa treeniä. ;)
Mutta siitä se lähti taas nousuun. Iidan vetämistä treeneistä saatiin uutta näkökulmaa, uutta oppia, vanhojen virheiden korjaamista ja mikä parasta, sitä SÄÄNNÖLLISYYTTÄ!!
Vähän oli koirilla saikkua keväällä, mutta siitä toivuttua jatkettiin taasen.
Toukokuussa oli tän vuoden eka koe, jonka keskeytin itse, kun paineistin Paulin niin pahasti ettei sillä ollut enää sitä paulimaista draivia. Emmä semmosessa tilassa olevaa koiraa taho laittaa tekemään. :/
Parin viikon päästä oli Porvoon Askolassa Harri Laisin koe. Paikallamakuu nollille, samoin hyppy ohjaajan jostain typerästä harha-askeleesta johtuen, mutta kolmostulos saatiin silti ja oltiin vielä luokkamme toisia. Ei siis päätähuimaava taso ollut siellä ;)
Vihdin koe sössittiin kesäkuussa ja keskeytin heti alkuunsa. ;D
Heinäkuun kahdenpäivänkoe jännäs jo kovin ja kun käytiin möllitokossa ottamassa paikallamakuusta hylsy, soitin mayday-puhelun Iidalle, Iida teki taikatemppuja ja sanoi "SimsalaBim" ja niin me haettiin Forssasta Juha Kurtin kokeesta 21.7.12 meidän ensimmäinen ALO1 pistein 175. Ohjaaja ehkä joutui tirauttamaan muutaman kyyneleenkin. ;D
Seuraavana päivänä taasen Forssassa Pauli näytti kuin tosinainen toimii ja sieltä irtosi toinen ALO1 pistein 172,5 Harri Laisin tuomaroimana. Ja taasen muutama niiskaus ja silmäkulman pyyhkäisy. ;D
Se pottihan sitten pamahti 19.8.12 Veikkolassa taasen Harri Laisin tuomaroimana.
Oli kuulkaa sadetta, jännitystä, vieressä paikkamakuussa ryömivää koiraa ja lintuki siinä ihan liki liihotteli Paulia.
Niin se veti tyttö parastaan pisteillä 185,5. Tasoissa oltiin erään bc:n kanssa ja liikkeiden uusinnassa jäätiin toiseksi yhdellä pisteellä.
Tulos oli silti mahtava! ALO1 185,5 pistettä, 2. sija, KP -> TK1 !!

Pauli ja TK1 -kakku

Paapeli sai treenitaukoa tuon viimeisimmän kokeen jälkeen ja tänään oltiin Malminkartanossa CityBelgien järkkäämässä toko-koulutuspäivässä.
Vettä tuli koko päivän ku esterin siskon perseestä, mutta eipä se menoa haitannut.
Monilla oli moniakin asioita, mitä halusivat koirineen käydä läpi. Meillä oli kaksi syytä, miksi oltiin siellä.
1. NOUTO!
Enhän mä nyt semmosia osaa koiralle mennä opettamaan, niin toki kysyin sieltä apuja. Alkeita ollaan treenitty muutamahassu kerta -ihan vaan kapulan suussa pitämistä, tai ei se pitämistä vielä ole ollut, kun palkka on tullut jo siitä, että kapula käy suussa.
Tänään tehtiin alkuun samaa ja sitten kouluttaja halusi nähdä kuin käy vauhtinoudon kanssa.
Paulihan siinä nosti kierrokset taivaisiin ja toki kävi kapulan hakemassa, mutta mun tyhmästä käytöksestä johtuen, lähti rallaamaan pitkin kenttää.
Sitten vähän kuuntelua ja uusi yritys. Tällä kertaa jo sisäistin niitä ohjeita siitä peruuttamisesta, kun koira kääntyy ja sen vapauttamisen ja patukan heiluttamisenkin muistin. ;)
Paappis se vaan nosti kierroksiaan ja kouluttaja näki parhaakseen käydä itse viemässä kapulan.Muutama toisto ja niin lähti Pauli vauhdilla, haki kapula, mä peruutin, kutsuin vielä ja Pauli kirmasi halki lätäköiden, juoksi luokse, irroitti niin, että sain kapulan itelleni ja lennosta patukka suuhun! :D Ai, että ku olin haljeta riemusta!
Tähän jäi meijän ensimmäinen rundi ja muut kattoivat mua, kun idioottia "maksoko se siitä, että se teki koiran kanssa vaan ton?!" -Kyllä se makso! ;)
2.RUUTUUN LÄHETYS

Tätä ollaan kokeiltu kerran -sekin ilman varsinaista ruutua. Se oli sen Vihdin paskakokeen jälkeen, kun piti saada jotain kivaa tekkaa ja vauhdikasta.
Samalla periaatteella mentiin; lelu ruutuun, koiran kanssa kauemmas jne.
Ensin vietiin Paulin kanssa yhdessä patukka holleille, mentiin sopivan kauas, lähetin koiran ja heti, kun oli ruudussa ja lelu suussa, vapautin ja kehuin.
Ja TAAS mä rupesin sössimään ja koira sinkoili saaliinsa kanssa pitkin kenttää. Mihis se peruuttaminen jäikään...? ;)
No, ei muuta ku uudestaan! Kouluttaja kävi hakemassa lelun, vei ruutuun niin, että Pauli näki sen, lähetin koiran, muistin kehua ja vapauttaa ja peruuttaakin. Silti se patukka siellä suussa oli namia kivempi, niin jäi se rallaaminen päälle.
Kokeiltiin ottaa kahdella lelulla. Kouluttaja otti niin pallon, ku patukankin. Patukka meni ruutuun, pallo jäi kouluttajalle, jotta se voisi nakata sen Paulille, kun on ruudussa, mutta Paulipa tajusi, että SEN PALLO on toisella ihmisellä ja juoksikin suoraan kouluttajan luokse hakemaan leluaan. :D Ei näin!
Palattiin yhteen leluun ja sekä pallolla, että patukalla saatiin muutama tosi onnistunut ja suora ruutuun lähetys, jonka jälkeen meidän treeni oli siinä. :)

Ennen näitä yksilötreenejä oli ryhmäpaikallamakuu ja -istuminen.
Istumiseen mentiin niin, että etäisyyttä ei ollut, kun ehkä 5-8 askelta ja palkkausväli oli tiuha. Ei olla sitä vielä treenattu muuten ku luoksetuloon liitettynä.
Paikallamakuussa likka möllötti siellä rapaisella kentällä, ku vanhatekijä. Siinä vaiheessa, kun MÄ tajusin, että toinen kouluttajista lähtee pujottelemaan koirien välistä, olin paskoa housuun. Pauli se vaan kattoo, et "jaahas, tuo tuossa sipsuttaa" eikä tehny elettäkään lähteäkseen mihinkään!!! Kävin palkkaamassa heti, kun kouluttaja oli toisen rundin tehnyt ja kiertänyt kaikki koirat. Pauli oli niin taitava!

Nyt jos saisin itseäni niskasta kiinni edes sen verran, että kirjoittelisin viikoittain jotain treeneistä, niin olisi helpompi palata katselemaan mistä ollaan lähetty ja minkä asian kanssa painittu.
Meillä ei nyt ole mahdollisuutta säännöllisiin ohjattuihin treeneihin, mutta säännöllisyyttä saadaan toivottavasti hallivuorolla, joka on tiistaisin. Eipä tarvii värjötellä ulkosalla, kun pakkaset tulee. :)

Näillä eväillä eteenpäin :)

Häpeän...

..laiskuuttani. Miten se voi muka olla niiiiin vaikeeta ja vaativaa runoilla tänne jotain?

Mistähän sitä sitten aloittaisi?
Luonnetestistä, toisista mölleistä, raunioista, hakuilusta... missimittelöistä vai Paulin joutumisesta kirurgin veitsen alle?
No, vedetään jokaisesta jotain, mutta jätetään hakuilut ja rauniot omaan lukuunsa. ;)

Paulin kanssa kävästiin neljän viikon jälkeen kokeilemassa harkkatokoa uudestaan.
Sekin meni kivasti sateesta huolimatta. Paikallamakuussa Paulin vierestä ampas bullmastiffi (jos joku väittää, et kirjoitin sen väärin, voi syyttää itteään väärin lukemisesta :P) viereistä nahkalassieta moikkaamaan. Mulla loikkas sydän ruokatorveen asti, mut Pauli se vaan köllötteli ja katteli mua. :D Kyllä se vilkas niitä karkureita, mut ei ollu ite lähössä minnekään. :) Mun Pauli <3
Liikkeestä seisominen meni taasen nollille, kun typy vetäs ittensä maihin. Tässä on työstämistä.
Seuraamisessa tuomari rokotti mun liian nopeasta pysähtymisestä, johon koiruus ei ehdi mukaan, vaan meinaa lentää nenälleen, kun liike loppuu kuin seinään. :D
Hyppy.. no, ei me sitä sit treenattukaan ku kerran tai kax enkä vieläkään ollu ihan selvillä kuin se menikään. :D
Pisteet ja arvosanat meni aika samoihin, kun edelliselläkin kerralla.
En voi olla ku tyytyväinen tytön suoritukseen. Ei paljoa mun jännäämiset, kaatosateet ja toiset muffet haittaa mun Paulityttökoiraa! <3


Sitte se luonnetesti, jossa vierailtiin 3.7.11 Liedossa.
Paulin harmiksi sen ohjaaja on ihan perseestä. :D Pauli suoriutui kuitenkin oikein mallikkaasti.
Tuomarin kanssa leikittiin heti, kun tuomari hipaisi keppiä. :D Kelkalle piti kertoo et "täällä vartioin minä", mutta kyllä sitä kattomaankin mentiin.
Uhka oli perseestä ja Pauli päätti ettei sellasten öykkäreiden tarvii meijän lähelle tulla, SAATANA! Pieni ja pippurinen Pauli! :D
Haalari ja tynnyri mentiin hienosti ja typy palautui nopsaan. Pimeessä huoneessa neiti tuli nenänsä avustamana hienosti mun luokse ja moikkas metsästä hyökännyttä toista tuomariakin pimeän keskellä, ku parasta kaveriaan -Pauli ei menneitä muistele ;)
Seinässä puolusti itseään hienosti, mutta päästi tuomarin liki, kun turhat kapulat ja kepit heitettiin pois ja äänensävy muuttui kivaksi.
Ampuminen pelotti eniten mua enkä pystynyt antamaan Paulille tukea tai mitään muutakaan. Tyttö ei pelännyt, mutta oli hämillään, kun ei sille kukaan sanonut, mitä pitää tehdä. Kolmesti ampuivat, mutta ruumiilta vältyttiin silti. ;)

Pisteytys:
Toimintakyky/ capacity to function:
+1 Kohtuullinen/ reasonable
Terävyys/ tendency to agressive behaviour:
+3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua/ reasonable without any post-attack aggressiveness
Puolustushalu/ desire for defence action:
+2 suuri, hillitty/ high, controlled
Taistelutahto/ desire for fight:
+3 suuri/ high
Hermorakenne/ nervestructure:
+1 hieman rauhaton/ slightly restless
Temperamentti/ temperament:
+1 erittäin vilkas/ extremely lively
Kovuus/ mental hardness:
+3 kohtuullisen kova/ reasonably tough
Luoksepäästävyys/ accessibility:
+3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin/ kind, accessible, open
Laukauskokematon/ unfamiliar with shots

Yht. +169 p., laukauskokematon

tuomarin kanssa taistelua

kelkka

mörkö tuli metsästä

tuomarin kanssa leikkimistä

 Luonnetestin jälkeen Pauli joutuikin sterkkaukseen ja siitä alkoi saikuttaminen. Meni yhet möllit ohi, mutta tuleehan niitä.
Nyt tyttönen on jo oikein reipas eikä mistään saikuista ole tietoakaan :)

Harkkatoko 19.6.2011

Nyt ollaan sit ihan oikeesti Paulin kanssa päästy "kisakentälle" asti.
Kävästiin viime kuussa Espoon koirakeskuksen mätsärissä ja siellä törmättiin vanhaan tuttuun, Nooraan, joka on siellä kouluttamassa. Paulin kanssa kateltiin menossa olevaa möllitokoa ja Nooran yllyttämänä päätettiin lähteä itekin kokeilemaan.

Täytyy myöntää, et oli aikamoiset paineet. Eilen käytiin illalla ottamassa pikatreenit ja ne meni Paulilta oikein hienosti. Siltä pohjalta lähdin luottavaisin mielin liikkeelle, mut oma jännitys oli silti huipussa. Ei ihan kauheesti tullu nukuttua viime yönä.

Kisapaikalla oltiin ensimmäisenä, mut noviisina en halunnut olla ensimmäisenä kokeessa, joten mentiin toisena.
Luoksepäästävyys meni nappiin, likka nökötti hienosti aloillaan eikä härvännyt, kuten yleensä.
Paikallamakuussa oli neljä koirakkoa. Pauli pysyi hienosti, vaikka olin ihan varma, että se ponnahtaa sieltä pystyyn hetkessä. Se aika tuntui menevän kovin paljon nopeammin, kuin omissa treeneissä. :D Pieni miinus tuli hitaasta nousemisesta perusasentoon.
Seuraaminen meni oikein kivasti. Pauli oli innokas ja toimi hyvin.
Liikkeestä maahan meni nappiin, vähän turhan korostettu käsky oli tuomarin mielestä, mut mitäpä siitä, kun likka toimi.
Luoksetulossa tyttö meinas sekunninsadasosan ajan lähteä mun messiin, mutta jäi kuitenkin odottamaan. Tästä tuomari rokotti hieman. Pauli tuli hienosti eteen, mutta sivulle tuli vasta tuplakäskyllä.
Liikkeestä seisominen oli tänään Paulin mielestä liikkeestä maahan. :D Se meni nollille..
Estehypyssä karu totuus tuli esiin; MÄ teen sen päin helvettiä :D :D
Eipä voi koiraa siitä rokottaa jos ohjaaja ei osaa. Paulia vähän häiritsi vieras este eikä lähtenyt pelkällä "hyppy"-käskyllä, joten otin sitten käsiavun lisäks, niin saatiin blondi yli.
Kokonaisvaikutelmasta tuomari antoi 9 ja sanoi, että Pauli tekee tasaisen hyvin ja innokkaasti ja mäkin oon kuulemma hyvä ohjaaja. En viittiny lähteä väittämään vastaan. ;)

Nyt on jumalaton motivaatio hioo liikkeitä valmiiksi ja pitää ottaa selvää, miten se este oikeesti menee, niin ei tarvii Paulin kärsiä mun virheistä.
TODELLA tyytyväinen olen pieneen kettutyttöön! Ei edes ottanut paineita mun paineistumisesta!
PAULI ON RAUTAA!!!! <3
Ens kuussa uusix!

Boxerit päivässä pitää mielen virkeenä. ;)

Käytiin Paulin kanssa tottistelemassa Sonjan ja boxeri-leidien Pandan ja Minnin kanssa.
Ei tarvinnu kauas ajella, kun sovittiin tärskyt viereiselle kentälle.
Paulilla oli siis kotikenttäetu. ;)
Sonja treenasi ensin wanhus-Pandan ja sen jälkeen otin Paulin kentälle.

Vähän oli sormet kohmeessa, kun oli kylmä ja tuulinen päivä. En viittiny ihan kauheesti Paulia "rääkätä", kun se oli järkänny eilen mulle ripuliyllätyksen, kun olin duunissa. Tyttönen oli kuitenkin jo selvästi pirtee aamulla, ni uskalsin ottaa sen treeneihin.
Seuraamisella taas lähettiin. Otettiin suoraa pätkää ja käännöstä vasempaan. Sonjalta saatiin hyviä vinkkejä siihen, että annan käskyn hieman ennakkoon, niin tyttönen tajuaa, et "jotain on tulossa". Saatiin myöskin seuraamista tiiviimmäks, kun tehtiin käännöksiä.
Tytöllä oli tänään seuraamisessa kontakti hieman hukassa. Liekö johtua juoksuista, jotka vetelee ihan viimeisiään. Sitä saatiin onneks korjattua, mut täytyy kiinnittää siihen jatkossakin enemmän huomiota.

Luoksepäästävyyttä harjoteltiin nyt kesken treenien, niinku viime kerralla Lindan kanssa mietittiin.
Otin tytön perusasentoon ja Sonja käveli vierestä. Alkuun typy nosti persettään ylös ja pälyili Sonjan suuntaan. Sit kun pysyi aloillaan, Sonja tuli lähelle ja työnsi nakkia Paulin suuhun. Tyttöhän tykkäs. ;)
Hiljalleen Paulikin tajus jujun ja pysyi aloillaan saaden nakkeja Sonjalta ja tietysti palkkaa ja kehuja multakin. Selvästi tuo pimu tarvii tälläsen "hitaan lähestymisen". Mutta niin se vaan päästi Sonjan rapsuttelemaan poskeaan reagoimatta siihen mitenkään. :) Sonja ei missään vaiheessa puhunut mitään eikä kattonut Pauliin.
Paulin ongelmahan ei ole se ettäkö olis vaaraksi lähestyjälle. Päinvastoin, se menee syliin asti jos ei pidä hihnasta kiinni. :D

Hyppyä treenattiin tänään niin että palkkasin ihan suoraan hypyn jälkeen. Muutama meni käsiavulla ja muutama ilman. Tyttö tykkää loikkia ja on innokas.

Laitoin Feon autoon siksi aikaa, kun Sonja treenas Minnin. Mietin et kuinkahan käy.. viimeks tyttö hyyty autossa odottelun jälkeen, mutta ei tällä kertaa.
Sonja rohkaisi kokeilemaan saksalaista täyskäännöstä. Voi elämä. Mun putkiaivot vaan ei hiffaa sitä. :D Ruman kanssa siinä onnistuttiin aikanaan rallytokokisoissa, mut sitäkin hiottiin MUN päähän vaikka kuin kauan :D Lopulta saatiin se sujumaan pallon kanssa. Otettiin myös sitä "tuttua ja turvallista" täyskäännöstä ja tällä kertaa namin kanssa, ni ei menny mun osalta sähläämisex.

Eläinkokeita suosivana päätin koittaa liikkeestä maahanmenoa ihan käsiapua. Ja SILTI mä menin antamaan sen käsiavun. :D No, toisella ja kolmannella kerralla tajusin pitää itteni kurissa ja typyhän meni maihin hienosti. Ei otettu enempää toistoja, kun kaks meni ihan putkeen.
Siirryttiin luoksetuloon. Ensin tyttö livisti kahdesti ja sain käydä palauttamassa. Mietin et kuinkahan monta toistoa joudutaan vetämään, et saadaan onnistumaan. Ei meinaa likka malttaa nyt yhtään. :/
Vaan eipä tarvittu, ku kax seuraavaa ja ne oli kumpikin todella suoria, tiiviitä ja vauhdikkaita. Siihen oli hyvä lopettaa ja vetästä loppuleikit kehiin. Pauli sai taistella vielä Sonjankin kanssa. :)
Mietin, et olisin ottanu paikallamakuutakin, mut kun tyttö on nyt livistellyt ja luoksetulot meni nappiin, jätin ne ens kertaan, niin jäi hyvät fiilikset treeneistä. :)

Niin joo.. ja silloin, kun Paulin otin toistamiseen kentälle, kokeiltiin vielä luoksepäästävyyttä. Meni niin hienosti kerrasta, että annettiin olla siinä. Hirveet kehut ja kunnon palkat päälle! Siitä se lähtee! :D
Joku käsky siihen pitäis saada yhdistettyä. Kokeilin "odota", mut tyttö meni siitä hämilleen. "Odota" on meillä käsky siihen, kun jätän koiruuden odottamaan ja poistun itse kauemmas. Sekoitti tässä ihan selvästi, kun mä en poistunutkaan mihinkään vaan toinen tulikin lähelle.
Ehdotuksia otetaan vastaan, mulla lyö tyhjää. :D

Kiitokset Sonjalle ja boxuille treeniseurasta.
Perjantaina tottista seuraavan kerran. Pitää käydä tekemässä töitäkin välillä. ;)

Mätsäreitä

Viime vuosi meni Ruman kanssa mätseissä juostessa. Se oli meille ihan uusi yhteinen harrastus, mut mummeli tuntui siitä tykkäävänkin, niin mikäs siinä.
Veteraanien voitto lohkesi Turussa alkuvuodesta ja ihan ensimmäisessä veteraani-luokan esiintymisessään mummeli oli Koneen kentällä muinoin sinisten vetskujen ykkönen ja BIS 5. Sen jälkeen lohkesi muutamia sinisten ykkösiä, mutta vain kerran tuli sijoitus BIS-kehässä, tuolloin BIS 4.
Turusta lohkesi myös isojen punaisten toinen sija! Se oli meille yhtä juhlaa! :D
Mummelin kehäesiintyminen oli toisinaan täydellistä ja sitten oli niitä päiviä, kun kaikki muu olisi kiinnostanut enemmän. :D Kaikenkaikkiaan hyvät fiilikset ja muistot on jäänyt Rumuuden kauneuskilpailuista. <3

Feo oli Ruman "varjossa" viime vuoden ja nyt ollaan käyty neljä kertaa kehässä pitkän tauon jälkeen. Turussa tyttönen oli PUN 2, muutama viikko sitten järvenpäässä PUN 1 ja BIS 4. Tyttönen lohkaisi kunnon potin!
Vappukin on mennyt mätsäillessä. Eilen oltiin Juvanmalmilla Espoossa ja tyttönen oli hienosti PUN 3. Tänään käytiin Konalassa tepastelemassa Koirakoulu Kompassin mätsissä ja tyttönen oli taas ihan liekeissä ollen PUN 5!
Tuomarit ovat kovasti kehuneet Paulin reippautta ja avoimmuutta. Lauantainen tuomari sanoi ettei ole noin avoimeen valkkariin ennen törmännytkään. Tiedä sitten missä metsän keskellä se on käyskennellyt. ;D

hienosti liikkuu

jotain kovin kiinnostavaa oli jossain. :D

Tyttönen vaan on muuttunut niin täysin! Ainahan se on kivasti esiintynyt ja liikkunut hienosti, mut nyt relaa kehän ulkopuolellakin ja käyttäytyy niin mallikkaasti. <3
Pauli on tähti <3

BIS 4 !

Tottista 29.4.11

seuraa

Näin se alkoi treenikausi sitten ihan "tosissaan". Paulin kanssa ollaan pari kertaa käyty iteksemme treenaamassa pikaseen, mutta nyt saatiin Lindan kanssa aikataulut natsaamaan ja päätettiin kattoa mihin ollaan viime syksynä jääty.
Pyysin Lindaa vetämään meille "alokasluokankokeenomaisen" treenin ja antamaan sitten palautetta ihan suoraan, niin nähdään mitä lähdetään hiomaan ensimmäisenä. Missä on eniten tekemistä jne..

Ihan alkuun pidettiin pieni palaveri ja kerrankin kirjattiin paperille, mitä kumpikin tekee, jotta voidaan treenien lopuksi tehdä yhteenveto.
Halusin ensin ottaa ihan vain kontaktia ja muutaman hypyn, kun este on ollut mukana viime syksyn alkupuolella viimeksi. Kontaktissa ei tietenkään ollut ongelmia ja hyppykin tuli helposti muutamalla käsiavulla.

Luoksepäästävyys on haasteellinen, kun Paulin kuuluu mielestään härvätä ja hörvätä. Ja, kun vielä ihQ-Linda kopeloi, niin eihän siinä voi olla paikallaan. :D En tiedä pitääkö sitten alkaa pyytämään ventovieraita ihan vaikka vaan lenkillä kopeloimaan vai tehdäänkö niin, että otetaan luoksepäästävyyttä vaikka treenien lopussa tai keskellä, kun pahin virtapiikki on laantunut. Likka, kun vetää HIEMAN kierroksilla aina kentälle päästessään. ;)

Voihan paikallamakuu.. Aaargh.. voisin keksiä miljoona tekosyytä juoksuista yms. Mut faktoina menee muutama; etäisyys oli tavallista pidempi, aika pidempi ja vieressä härväsi poikia fudispallon kanssa ja niillä oli joku ihme innostus käppäillä ihan liki pomputellen palloa samalla.
No, tässä täytyy ottaa nyt itteensä niskasta kiinni ja vaatia enemmän. Eihän siitä tuu mitään,ku en ite jaksa nököttää paikallani tarpeeks kauaa. ;D Sekunttikello siis messiin, kun treenailen itekseni.

Seuraamisesta saatiin Lindalta hyvää palautetta. Pauli oli innokas, pysy hienosti mukana, oli suora ja tiiviskin.
MUTTA.. mitä tapahtuu mun päässä, kun Linda hihkasee "täyskäännös". Pasmat meni aivan sekasin enkä enää tienny mitä mun kuuluis tehdä :D
Sama homma käännösten kanssa. Pitäs vissiin opetella kumpi on oikea ja kumpi vasen. :D
Huomas kyllä, et tauko oli tehny likalle hyvää. Tahdinvaihdot ja seuraamiset ilman hihnaakin meni kivasti. Liikkeestä pysähtymisessä typy istahtaa vähän vinoon, mut uskoisin sen korjautuvan pienellä muistutuksella.

liike seis

pallo-palkka on JEES!

Jättöliikkeitä ei olla otettu sitten viime syksyn. Eipäs.. nyt valehtelin! Viikolla kokeilin käsiavulla maahanmenoa. Mut seisomaan jääminen on jäänyt unholaan. Näissäkin siis suurta petraamista!
Hyppy meni hienosti jo ilman käsiapua ja Pauli loikkasi, kuin vanhatekijä.

Jostain syystä meijän "kokeesta" unohtui luoksetulo, mutta se korjattiin, kun otin Paulin toistamiseen kentälle Lindan treenattua Bea siinä välissä.
Se uudestaan ottaminen olikin sitten ISO VIRHE!
Paulilla oli vire laskenut, seuraamisessa jätätti ja sitä sai innostaa, että sain sen oikealle kohdalle. Luoksetulot meni kivasti ja päätin nyt, että otan sen jatkossa aina ensin eteen ja siitä vasta sivulle. On ollut kummallakin pasmat vähän sekaisin, kun ei olla osattu päättää otanko suoraan sivulle vai eteen. Nyt on selkeet suunnat, niin ehkä se siitä vahvistuu taas entiselleen.

luoksetulo

Kuitenkin jäi ihan posiitinen fiilis. Lindan palaute oli parempaa, ku osasin odottaa ja se motivoi tekemään vielä enemmän. Saatin vedettyä hyvä loppupalaveri ja pohdittua mikä meni vikaan missäkin vaiheessa.
Mun täytyy keskittyä enemmän siihen mitä MÄ teen, jottei Pauli hämäänny seuraamisessa. Myöskin täytyy opetella tulkitsemaan Paulin virettä paremmin. Vaikka mulla vire pysyikin tokiinkin treeneihin, Pauli ei olis jaksanut enää. Autossakin on jo lämmin näillä keleillä vaikka iltasella oltiinkin liikenteessä.

Tästä on hyvä jatkaa ja maanantaina pitäs treenikalenterin tupsahtaa postilaatikkoon, niin pääsen suunnittelemaan kunnolla. :)

perusasento

seuraa

juosten