Mätsäreitä

Viime vuosi meni Ruman kanssa mätseissä juostessa. Se oli meille ihan uusi yhteinen harrastus, mut mummeli tuntui siitä tykkäävänkin, niin mikäs siinä.
Veteraanien voitto lohkesi Turussa alkuvuodesta ja ihan ensimmäisessä veteraani-luokan esiintymisessään mummeli oli Koneen kentällä muinoin sinisten vetskujen ykkönen ja BIS 5. Sen jälkeen lohkesi muutamia sinisten ykkösiä, mutta vain kerran tuli sijoitus BIS-kehässä, tuolloin BIS 4.
Turusta lohkesi myös isojen punaisten toinen sija! Se oli meille yhtä juhlaa! :D
Mummelin kehäesiintyminen oli toisinaan täydellistä ja sitten oli niitä päiviä, kun kaikki muu olisi kiinnostanut enemmän. :D Kaikenkaikkiaan hyvät fiilikset ja muistot on jäänyt Rumuuden kauneuskilpailuista. <3

Feo oli Ruman "varjossa" viime vuoden ja nyt ollaan käyty neljä kertaa kehässä pitkän tauon jälkeen. Turussa tyttönen oli PUN 2, muutama viikko sitten järvenpäässä PUN 1 ja BIS 4. Tyttönen lohkaisi kunnon potin!
Vappukin on mennyt mätsäillessä. Eilen oltiin Juvanmalmilla Espoossa ja tyttönen oli hienosti PUN 3. Tänään käytiin Konalassa tepastelemassa Koirakoulu Kompassin mätsissä ja tyttönen oli taas ihan liekeissä ollen PUN 5!
Tuomarit ovat kovasti kehuneet Paulin reippautta ja avoimmuutta. Lauantainen tuomari sanoi ettei ole noin avoimeen valkkariin ennen törmännytkään. Tiedä sitten missä metsän keskellä se on käyskennellyt. ;D

hienosti liikkuu

jotain kovin kiinnostavaa oli jossain. :D

Tyttönen vaan on muuttunut niin täysin! Ainahan se on kivasti esiintynyt ja liikkunut hienosti, mut nyt relaa kehän ulkopuolellakin ja käyttäytyy niin mallikkaasti. <3
Pauli on tähti <3

BIS 4 !

Tottista 29.4.11

seuraa

Näin se alkoi treenikausi sitten ihan "tosissaan". Paulin kanssa ollaan pari kertaa käyty iteksemme treenaamassa pikaseen, mutta nyt saatiin Lindan kanssa aikataulut natsaamaan ja päätettiin kattoa mihin ollaan viime syksynä jääty.
Pyysin Lindaa vetämään meille "alokasluokankokeenomaisen" treenin ja antamaan sitten palautetta ihan suoraan, niin nähdään mitä lähdetään hiomaan ensimmäisenä. Missä on eniten tekemistä jne..

Ihan alkuun pidettiin pieni palaveri ja kerrankin kirjattiin paperille, mitä kumpikin tekee, jotta voidaan treenien lopuksi tehdä yhteenveto.
Halusin ensin ottaa ihan vain kontaktia ja muutaman hypyn, kun este on ollut mukana viime syksyn alkupuolella viimeksi. Kontaktissa ei tietenkään ollut ongelmia ja hyppykin tuli helposti muutamalla käsiavulla.

Luoksepäästävyys on haasteellinen, kun Paulin kuuluu mielestään härvätä ja hörvätä. Ja, kun vielä ihQ-Linda kopeloi, niin eihän siinä voi olla paikallaan. :D En tiedä pitääkö sitten alkaa pyytämään ventovieraita ihan vaikka vaan lenkillä kopeloimaan vai tehdäänkö niin, että otetaan luoksepäästävyyttä vaikka treenien lopussa tai keskellä, kun pahin virtapiikki on laantunut. Likka, kun vetää HIEMAN kierroksilla aina kentälle päästessään. ;)

Voihan paikallamakuu.. Aaargh.. voisin keksiä miljoona tekosyytä juoksuista yms. Mut faktoina menee muutama; etäisyys oli tavallista pidempi, aika pidempi ja vieressä härväsi poikia fudispallon kanssa ja niillä oli joku ihme innostus käppäillä ihan liki pomputellen palloa samalla.
No, tässä täytyy ottaa nyt itteensä niskasta kiinni ja vaatia enemmän. Eihän siitä tuu mitään,ku en ite jaksa nököttää paikallani tarpeeks kauaa. ;D Sekunttikello siis messiin, kun treenailen itekseni.

Seuraamisesta saatiin Lindalta hyvää palautetta. Pauli oli innokas, pysy hienosti mukana, oli suora ja tiiviskin.
MUTTA.. mitä tapahtuu mun päässä, kun Linda hihkasee "täyskäännös". Pasmat meni aivan sekasin enkä enää tienny mitä mun kuuluis tehdä :D
Sama homma käännösten kanssa. Pitäs vissiin opetella kumpi on oikea ja kumpi vasen. :D
Huomas kyllä, et tauko oli tehny likalle hyvää. Tahdinvaihdot ja seuraamiset ilman hihnaakin meni kivasti. Liikkeestä pysähtymisessä typy istahtaa vähän vinoon, mut uskoisin sen korjautuvan pienellä muistutuksella.

liike seis

pallo-palkka on JEES!

Jättöliikkeitä ei olla otettu sitten viime syksyn. Eipäs.. nyt valehtelin! Viikolla kokeilin käsiavulla maahanmenoa. Mut seisomaan jääminen on jäänyt unholaan. Näissäkin siis suurta petraamista!
Hyppy meni hienosti jo ilman käsiapua ja Pauli loikkasi, kuin vanhatekijä.

Jostain syystä meijän "kokeesta" unohtui luoksetulo, mutta se korjattiin, kun otin Paulin toistamiseen kentälle Lindan treenattua Bea siinä välissä.
Se uudestaan ottaminen olikin sitten ISO VIRHE!
Paulilla oli vire laskenut, seuraamisessa jätätti ja sitä sai innostaa, että sain sen oikealle kohdalle. Luoksetulot meni kivasti ja päätin nyt, että otan sen jatkossa aina ensin eteen ja siitä vasta sivulle. On ollut kummallakin pasmat vähän sekaisin, kun ei olla osattu päättää otanko suoraan sivulle vai eteen. Nyt on selkeet suunnat, niin ehkä se siitä vahvistuu taas entiselleen.

luoksetulo

Kuitenkin jäi ihan posiitinen fiilis. Lindan palaute oli parempaa, ku osasin odottaa ja se motivoi tekemään vielä enemmän. Saatin vedettyä hyvä loppupalaveri ja pohdittua mikä meni vikaan missäkin vaiheessa.
Mun täytyy keskittyä enemmän siihen mitä MÄ teen, jottei Pauli hämäänny seuraamisessa. Myöskin täytyy opetella tulkitsemaan Paulin virettä paremmin. Vaikka mulla vire pysyikin tokiinkin treeneihin, Pauli ei olis jaksanut enää. Autossakin on jo lämmin näillä keleillä vaikka iltasella oltiinkin liikenteessä.

Tästä on hyvä jatkaa ja maanantaina pitäs treenikalenterin tupsahtaa postilaatikkoon, niin pääsen suunnittelemaan kunnolla. :)

perusasento

seuraa

juosten

Surua ja kauniita muistoja

 Kauan on edellisestä päivityksestä. Talvi oli kovin luminen, joten tottikset saivat jäädä. Feon, tuttavallisemmin nykyään Pauli, kanssa päästiin tutustumaan hakuilun ihmeelliseen maailmaan joissakin treeneissä. Niihinkin tosin tuli taukoa kovien pakkasten takia. Eikä aikataulutkaan voi aina osua yksiin isommassa porukassa. Kovin mukava laji ja tahtoisin perehtyä siihen enemmänkin. Paulikin tuntui tykkäävän. :)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

      Ruman viimeiset treenit 15.4.2011

Talvi oli Rumalle kovin vaikea. :( Lonkat kipeytyivät entisestään, liukkailla oli vaikea pysyä pystyssä ja kun jalka lähti alta, teki todella kipeeä. Syvässä hangessa wanhuksen oli lähes mahdotonta liikkua.
Lenkit olivat lyhyitä ja se vei omalta osaltaan wanhuksen jaksamista ja lihaksia. Kuinka pahalta tuntuikaan tehdä ja puuhata Feon kanssa, kun Ruma jäi yksinään kotiin. Lenkit oli lyhyitä, toisinaan ei päästy kauaksikaan, kun tytteli liukastui jo parkkiksen reunamilla. Ikean parkkipaikka taisi olla niitä ainoita, jossa saatoin antaa sen jolkotella ilman pelkoa liukastumisesta ja umpihangen aiheuttamasta rasituksesta.

Törmäsin netissä ilmoitukseen yliopistollisen eläinsairaalan nivelrikkotutkimuksesta. Otin siitä selvää ja Ruma pääsi perusteelliseen terveystarkastukseen, jossa tutkittiin ontumiset, kuvattiin vanhuksen lonkat, selkä ja polvet ja otettiin laajat verikokeet.
Lonkkien nivelrikko oli huomattu jo edellisenä kesänä, se ei niinkään tullut yllätyksenä vaikka luulinkin rikon olevan lievempi ja vain toisessa lonkassa. Oikean lonkan rikko oli paha ja vasemmastakin rikkoa löytyi.
Pahin tulos saatiin verikokeista. Rumalla oli kalsium-arvot korkealla, joka viesti kasvainsairaudesta.
Lääkäri halusi vielä uusia verikokeet varmistuakseen ettei kyseessä ollut mittausvirhe tms.

Ruma meni lopulta yllättävän nopeasti huonoon kuntoon. Vatsa ei tahtonut toimia, tai toimihan se, mutta liian nopeasti. Kiidätin sen lääkäriin, kun tavaraa tuli molemmista päistä niin kovalla voimalla ettei tyttö tahtonut tolpillaan pysyä. Röntgenkuvissa ei näkynyt mitään. Tyttö nesteytettiin ja aloitettiin antibiotit ja kolmet muut lääkkeet tasapainoittamaan vatsan toimintaa. Niistä oli apua hetken, mutta vatsa ei palautunut enää ennalleen.
Viimeisinä päivinä tuntui, että ruoka tuli suoraan läpi eikä sitä juurikaan imeytynyt.
Särkylääkkeet vaihdettiin rimadylista tramaliin. Tramalin avulla wanhus saattoi levätä kotona eikä enää "kipupiipannut" pitkin öitä. Kaivautui silti maton alle, petasi ja "murtautui" tuulikaappiin, jotta sai nukkua kiinni ulko-ovessa. Taisi haluta viileään. Rikkoi kulmahampaansakin näissä "touhuissa".
Tramalin avulla Ruma sai kuitenkin nauttia koiramaisista päivistä, sillä ne selvästi lievittivät kipua. Toki Ruma oli omaitsensä loppuun asti, eikä ulkona näyttänyt kipuilua ollenkaan. Kamalaa kuultavaa ja katseltavaa se kuitenkin oli sitten kotona.

Tyttöset 16.4.11

Maanantaina 11.4 heräsin väsyyneenä, kun olin taas kuunnellut Ruman valitusta pitkin yötä. Kakka oli taas tullut sisälle. Tyttönen ei enää edes ehtinyt pyytää ulos, vaikka aina ennen heitti vaikka voltteja päästäkseen ulos ettei tarvitsisi sisälle tehdä.
Puoli viideltä aamulla seistessäni ulkona katsomassa, kuinka kipeetä Ruman teki käydä kakalla, päätin ettei näin voi jatkua. Tein elämäni kamalimman päätöksen. Annoin Rumalle reilun viikon aikaa. Tai lähinnä annoin sen itselleni.
Silloin se tuntui niin kamalalta. Tuntui, että kaikki jäävät kesken ja keksin päässäni tekosyitä siihen ettei näin tarvitsisi tehdä. Lääkärikin sanoi lopuksi, että ne kuusi nisäkasvainta olivat luultavimmin niitä etäpesäkkeitä ja jossain Ruman sisällä tikitti aikapommi. Pommi oli viritetty ja se oli pysäytettävä, ennenkuin aiheuttaisi enempää turhaa kipua.

Meillä oli Ruman kanssa viimeisinä päivinä kaksi sääntöä;
1. KAIKKI on sallittua
2. Kipulääkettä niin paljon, kun vaan voi antaa.
Näillä mentiin ja sain vielä nauttia Rumastani reilun viikon. Välissä oli parempia päiviä ja sitten oli niitä päivä, kun tuntui ettei tytteli jaksaisi enää seuraavaan päivään.

Rannalla rokaten 17.4.11

Silti kiirastorstai tuli liian nopeasti. Keskiviikkoiltana käytiin Ruman, Lindan ja Titon kanssa räpsimässä kuvia Haukilahden rantakalliolla. Niin kauniita kuvia. Kiitos Linda! <3

Viimeinen yhteinen ilta 20.4.11

Kiirastorstain aamu... Aamu jonka en olisi halunnut koskaan tulevan.
Se tuli kuitenkin ja se oli Ruman viimeinen aamu.
Pakkasin koirat autoon kuudelta aamulla. Tiputin lapset tarhaan ja menin tunniksi töihin tekemään ne pakolliset. Koirat saivat olla sielläkin mukana.
Sieltä matka jatkui Vantaalle Lindan, Vitsin ja Kodan luokse. Viimeinen päivä oli täynnä vauhtia, vauhtia ja vauhtia. Ruma sai ajaa vielä viimeisen jäljen, juosta ja rellastaa niin paljon, kun jaloista lähti. Ihan leikkimielistä tottistakin otettiin. Tosin siinä tuli kontaktissa molemmat tytöt samalla. :D Tramalia ja rimadylia oli aamusafkan seassa koko päiväannoksen verran ja se riittikin juuri siihen mihin oli tarvis.
Ruma söi kotirappusilla lusikasta tölkkiruokansa loput ja maitorahkankin, jota oli jäänyt aamiaisesta yli. Tölkkiruoka oli ollut kiellettyä jo vuosia, kun niissä oli vehnää eikä vatsakaan niitä oikein sietänyt. Siispä viimeisenä päivänä herkuteltiin. Maitorahkalla oli hyvä sotkea koko kuono, omat tassut ja mun housutkin.

sivulle x 2 ;)

Me kolme.. vielä kolme tuntia.

Ruman ystävät; Vitsi, Koda ja Pauli

laumaa 21.4.11

Päivä kului, tunnit kuluivat.. Kello läheni kuutta.
Mervi tuli ja mentiin vielä pellolle. Ensin Paulin ja Ruman kanssa ja sitten vielä viimeisenä vain Ruman kanssa.
Muistan, kun sanoin sille "hei, mee pois, toi tuntuu häiritsevältä". Ja siinä se käveli. Mun oma rakas Rumani. Vasemmalla kuin seuraa-käskyn alla ja täydellisessä kontaktissa pitkän tovin. Ihan pyytämättä, ihan ilman käskyä. Ja mä sanoin sille noin.
Niin alkoivat hiipua rakkaan mummelin voimat. Auto veti puoleensa ja tyttö pyysi päästä autoon.. Autoon, jolla mentiin pellolta suoraan eläinlääkärille.

Viimeiset puoli tuntia

Ruma oli niin rohkea. Iloisin mielin asteli viimeiselle matkalleen, ahneena kuin aina otti lääkäriltä vastaan nameja.. Ei ollut moksiskaan pistoksesta, tohelsi kuin aina ennenkin...
Sitten menivät silmät kiinni, tuli väsy. Ja tuli uni, ikuinen uni. Ruma oli poissa. Mun rakas Rumani.

Mervi ajoi mut kotiin. En kuitenkaan kyennyt vielä astumaan ovesta vain yhden koiran kanssa.
Lähdin Paulin kanssa rantaan, jossa oltiin Ruman viimeisenä iltana olleet. En saanut itseäni ulos autosta. Istuin siellä pitkään, Pauli oli ihan hiljaa omassa boxissaan.
Lähdettiin Lindalle. Ajattelin, että olisi hyvä päättää päivä siellä, missä oltiin suurinosa siitä päivästä jo oltu, ja siinä seurassa, jossa Ruma oli lähes koko viimeisen päivänsä ollut. Otin Paulin autosta ja se jäi hetkeksi tuijottamaan Ruman boxin ovea.. ei, sieltä ei enää tule ketään, ei ainakaan Rumaa.

Nukuin Feon kanssa alakerrassa, siinä missä Ruman peti oli ollut. Siinä missä nukuin Ruman kanssa Ruman viimeisen yön. Tuntuu ehkä joidenkin mielestä kovin hassulta, mutta siinä vaiheessa ainoa paikka mistä tuntui oikealta hakea lohtua, oli Feon kainalo. Olisin varmaan niin hukassa ilman tuota höveliä pikkublondiani. <3

Näin lähti elämäni valo, ensimmäinen oma koirani. Koira, jolta opin niin paljon. Koira, joka ei tuominnut minua. Koira, joka antoi kaikki lukemattomat virheeni anteeksi. Koira, joka teki tulevien koirieni elämän paljon helpommaksi. Koira, joka suoriutui ensimmäisen koiran roolistaan täydellisesti.
KOIRA, JOLLAISTA EI ENÄÄ KOSKAAN TULE. Koira, joka oli enemmän kuin perheenjäsen, ystävä ja uskollinen seuralaiseni. <3

Hyvästi, Ruma. Ja KIITOS! <3

Aina yhdessä...

... Rumani ja minä <3

Harmeja :( ja hakuilua :)

Ensilumi saapui Kökkeliin :)

 Saatiin vihdoin ensilumi ja arvatahan sen saattoi et singottiin torstaina paimenten kanssa peltoilemaan. Otettiin Miia ja Miian Siiri-koiruus messiin ja lähettiin uhmaamaan lumipyryä.
Kuinka voikaan musta wanhus seota tosta valkoisesta tökötistä. Sehän oli, ku pentu.. ainakin alkuun :)

Paulia nauratti! :D

Pyöriskeltiin pellolla ja Miia nakkaili Feolle lumppareita. Sai myös tuntea miltä tuntuu, kun kaksi höyryjunaa tulee ryminällä syliin. :D mut kauheen pehmeesti Miia silti rojahti.. :D

Pauli ja Paulin lentäväesine :D

 Melko lyhyeen loppu meijän peltoilut, kun Feon "ranteet" aukes. :( Kovasti sönkötin Miialle, et juoksuverta se vaan on, mut oli se sit uskottava, et se tuleekin tassuista, kun sitä alko oleen niin helvetisti. :(
Feon "jarrunappulat" oli sen näköset, ku joku olis kuorinu ne jollain veitsellä. :( Ne kyl tyrehty nopeesti, kun kotiin tultiin, mut aukes sit heti uudestaan, kun käytin tyttöä pissalla. Illalla Feo ei pystynyt ees paskalla käymään, kun koipiin sattui. :( Vaikka oli mun sukat ranteissa, ne aukes silti..

Seuraavana aamuna ne näytti taas ihan hyviltä, mut yöllä oli ollut sen verran pakkasta, et lumen pinta oli vähän jäätynyt ja sehän rikkoi sit nappulat uudestaan. Eipä ollu sukista ja sideharsosta niiden alla, mitään hyötyä. :(
Kävin apteekista hakemassa kunnon rasvat ja sellaista "itsekiinnittyvää" sidettä. Paketoin ensin vaan ranteet ja tyttö oli niin helpottuneen näköinen, kun pystyi kävelemään hangessa ja pääsi paskalle ilman kipuja. :)
On muuten hienot paketit -mustat siteen joissa valkoisia pääkalloja! :D \,,/
Yöksi laitoin rasvaa anturoihin ja Titon vanhat sukat päälle ja teipillä kiinni. Olin ihan varma, et se repii ne irti, mut yllätyksekseni huomasin, et sukat oli aamullakin jalassa. Liekö ollut vaikutusta sillä, et suihkutin sukkiin cothivetiä. On meinaan semmonen haju, mitä paimenet kammoksuu. :D Rumaa ahistaa Feon lemuaminen. :D

Aamulla riisuin tytöltä sukat pois ja anturat näytti hyviltä. Laitoin ranteisiin uudet paketit ja otin likan sit kuitenkin haku-treeneihin mukaan. Olin illalla vielä sitä mieltä etten ota ollenkaan, mut enhän mä malttanut toista kotiin jättää. Vaik en oo ihan saletti kumpi meistä on noista hakuiluista tällä hetkellä enemmän innoissaan. :D

Ei ihan putkeen mennyt lähteminen! Treenikassi jäi himaan -namit oli onneks toisessa kassissa ja mun lämpöset vaatteet. Huomasin sen niin kaukana etten tosiaan olis ehtiny enää hakemaan. Enkä tietenkään sit tajunnu Merviltä pyytää Feolle takkia lainaksi. Fiksu minä!
Onneks mulla oli yks fleece-viltti autossa, niin heitin sen Feon boxiin et olis edes vähän jotain lämmikettä. Enpä kyl tiedä lämmittikö muuta ku mun mieltä ;) Ehkä ens kerralla muistan sit sen takinkin ottaa.

Musta tuntu et mä olin taas ihan hukassa noiden maalimieshommien kanssa. Kaikki termit menee ihan ohi ja sit mä unohdan kesken kaiken, et pitikö mun mennä maihin vai juosta vaan niin perkeleesti. :D
Feon ottamista pähkäilin edelleen, mut lumi oli niin pehmeetä, et otin sit tytön kuitenkin. Alkuun oli namirinkiä ja Paulihan meinas syödä ruokkivan kädenkin. Kaks suoraa lähtöä(?) otettiin. Edelleen mun pitää skarpata koiran lähettämisen ajoituksen kanssa ja muistaa hilpasta heti perään, ni Peon ei tarvii katella mihin mä oon jääny. Kyllä me vielä opitaan.. toivottavasti! ;D

Treenien jälkeen Feo olis saanu leikkiä Riesan kanssa, mut oli niin tyhmis ettei lähteny Riesan yllytyksistä huolimatta hippasille.. Tyhmispauli! :P

Ja mikä parasta, huomenna päästään kans touhuilemaan!!! En vielä tiedä mitä, mut jotain me tehään :D


P.S. Olin kirjottanu vahingossa tohon otsikkoon "nakuilua"... onneks tässä on tää esikatselu-juttu, niin huomaa tollaset lipsahdukset.. ;D

Se on loppu ny!!

..meijän toko-kurssi nääs. :(
Vähän jännäkakka housussa ja pahoin entein lähettiin touhuilemaan tytteleiden kanssa. Pohdin et mitähän siitä mahtaa tulla noiden juoksujen takia, mut olin kyllä positiivisesti yllättynyt molemmista tyttösistäni. :)

Käytiin koppasemassa Linda kyytiin ja suunnistettiin treenipaikalle.
Rumuus sai tulla ensin ja otettiin ihan vaan perusasentoa ja kontaktia. Wanhus oli intopiukeena, mut yliyrittämistä ei tullut, kun rupateltiin siinä Lindan kanssa ja sit "vaivihkaa" Ruman kanssa hommailtiin. :) Tarkotus oli muutenkin pitää nää treenit Ruman kanssa lyhkäsinä ja kivoina. Edelleenkään mun pinna ei sen kanssa kestä kovinkaan hyvin.. tyhmä minä! :(
No, mut nyt ei menny missään välissä noppa nenään ja kovin oli kivaa niin koiruudella, ku ohjaajallakin. :)
Linda oli ottanut muovisen noutokapulan mukaan, kun ollaan puheltu, et lähettäis työstää noutoa.
Nakattiin kapula kenttään ja Ruma oli et "mikäs se tämä on?" ja kävi tuuppasemassa.. Linda sitä vähän töni (kapulaa, ei Rumaa ;)) ja Ruma oli taas et "mikäs se tämä onkaan?" ja sit se hiffas, et "jumanskekka sentään!! mä saan namia, ku mä tökkäsen tota!!" ;) Rumalla siis on kuin onkin aivot!
Nopeesti se hiffas, et kapula on pop ja rupes pelaamaan sillä. Ruma on etevä urpåeinari. <3

Kelasin et otan Rumalle luoksetuloa. Otin joo ja typy toimi muuten kivasti, mut parkkeeras tohon mun vasemman kengän eteen. Kelattiin Lindan kans et käsken sen sivulle. Kutsuin ensin ja vauhdissa hihkaisin "sivulle" ja ämmä veti maihin, suorastaan syöksyi... :D ööö...whaaat?! ;D
Lindan kans revettiin ihan täysillä ja päätettiin tehä eläinkokeita. Otettiin ihan "oikeilla käskyillä" ja kokeiltiin toimiiko tuo tuoksetulosta maahan ihan muutenkin, ku vahingossa ja toimihan se. :)
Ruma on käyny salaa treenailemassa tai sit sillä on salaisia kykyjä.. ;)
Ruma sai patukkariehumiset ja kirmasi sit voittajana autolle.

Pauliina.. Nii.. virtaavirtaavirtaa.. :D
Meillä oli siinä aikaa ennen tunnin alkua, ni otin tyttöä perusasentoon ja palkkasin kestosta ja kontaktista. Muutama pieni seuraamispätkä ja pari hyppyä myös. Likka sai liian energiansa purettua, niin oli sit helpompi keskittyä noin niinku muuten.
Tunnin alkuun otettiin tahdinvaihtoa seuratessa ja muistuteltiin mieleen käännöksiä. Jättöliikkeitä ei Paulin kanssa keretty ottaan ennen ku meijän piti mennä suorittelee "loppukoetta".
En lähteny vaatimaan nyt liikoja, vaan mentiin niinku hyvältä tuntui.
Kytkettynä seuraaminen meni kivasti, mut ilman hihnaa tyttö tuntu vähän laahaavan ja pallolla sain härkkiä tiiviimmäksi.
Liikkeestä maahan meni käsiavulla, samoin liikkeestä seisominen. Mut menivät kuitenkin kumpainenkin! :)
Luoksetulossa otin likan suoraan sivulle ja se meni hienosti! :)
Esteen kanssa ei ollut ongelmaa, vaikka oli Feon mittasuhteilla täyskorkea. Vielä lopuksi otettiin seuraaminen tahdinvaihdon kanssa, kun se pääsi unohtumaan jostain syystä kokeen alussa.. ;D

Kurssikaveri Luru kävi välissä suorittamassa oman osuutensa ja lopuksi otettiin paikallamakuuta. Ensimmäisellä olin ihan paskanjäykkänä ja varma, et nyt se kiimaperse sinkoaa jonnekin. HAH!! Se mihinkään menny!! Toisella kerralla olin jo ite rauhallisempi ja typsy myös. Eipä ollut ongelmia näissä ja hienosti likka nousi perusasentoonkin vaikkei sitä juurikaan olla harjoiteltu. :)
Patukan kanssa riehuttiin ja sit autoon.
Hyvät treenit, HYVÄ PAULI!! :D

Otin vielä Rumuuden uudestaan tutustumaan kapulaan. Nyt oli tuoreita pupunjälkiä sotkemassa harjoittelua, mut kivasti mummeli nosteli kapulaa. Lopuksi innostui niin, et lähti voittajan asenteella autolle ja vei kapulan boxiinsa asti. Hassu Rumuus. :D

Paulikin pääsi tekemään kapulaan tuttavuutta. Eipä paljoa tarvinnu niitä toisilleen esitellä, kun kapula oli jo suussa ja Pauli intona. Vähän oli ongelmia irrotuksen kanssa, mut muuten tyttönen hiffas hienosti.
Irrottamisesta puheenollen.. kävin sit leikittää kahdesti kesken treenien patukalla..
Mikä helvetti siinä irrottamisessa voi olla  niin vaikeeta?!!? Pallosta viel suostu suht helposti luopumaan, mut se patukka.. Se on ku liimattu sinne suuhun!! Pakko oli tokalla kerralla vähän "hapettaa", ku ei sitä voi aina minuutti tolkulla odotella malttaisko neiti laskea irti vai ei.. :/

Mut irrotusvaikeuksista huolimatta tyttöset oli tänään erieteviä! :)
Perjantaille sovittiin Lindan kanssa alustavasti treenejä ja lauantaina sit hakuilemaan Feon kanssa. JEEJEE!!! :D

Kiitos vielä Lindalle, et saatiin olla kurssilla mukana ja oppimassa. <3

Tottista, pentusylissätottista ja hakuilua :)

Näin tässä sit taas kävi, et on muka ollu niin paljosti kaikkea ettei oo ehtinyt tänne päivittelemään kuulumisia.
HYI MUA!!! ;)

Tossa välissä on nyt ollu niin monta viikkoa ja päivää, ettei voi kaikkea enää muistaa..
Viime tiistain tokoilut jouduttiin Feon kanssa jättämään väliin, mut onneks perjantaina saatiin Lindan kanssa aikataulut natsaamaan ja päästiin treenailemaan aamusta.
Paimenilla on kumpaisellakin juoksut ja taas sain kokea kuinka "ihanaa" se on, ainakin näin treenimielessä.*syvähuokaus*
Rumalla juoksut näkyy ihan arkipäivässäkin sillä, ettei sitä paljoa kiinnosta jos ollaan esim.pellolla ja kutsun sitä luokse.. Kattelee vaan taakseen ja jatkaa matkaa.. vanha harppu käy kukkoilee.. ;)

Paulihan se ensimmäisenä kentälle pääsi. Ei ihan ollut kestävyys tai mikään muukaan sitä luokkaa, mitä toivoisin. Keskittyminen oli rajattu kentän haisteluun. No, seuraamista saatiin otettua pienissä pätkissä -kun ensin sain koiran nokan nostettua sieltä nurmikosta. Oli pakko ottaa pakkia ja käyttää käsiapua ja namia, jotta saatiin edes jotain aikaiseks. Linda oli onneks muistuttelemassa, et juoksuinen narttu on aina juoksuinen narttu, niin en lähtenyt viemään Feolia suoraan makkaratehtaalle teurastettavaks.. ;D
Paikallamakuussa ei ollut ongelmaa, mut luoksetulo oli jotain todella mystistä alkuun. Likka tuli ku raketti, mutta painui suoraan ohi!!!! Mitäs helvettiä?!??!?! sinne se meni jonnekin nuuskuttelemaan, mut tuli sit kutsusta.
Toisella yrittämällä likka löysi paikkansa ja muisti et "ainii.. tää tehäänki näin". ;)
Hieman on tytöllä hakusessa se, et tuleeko eteen vai sivulle. Pitänee alkaa työstämään noihin eri käskyjä, niin ei oo likka sekaisin.
Esteen kanssa käytin vartaloapua. Vedettiin tosiaan tälläset "viittomakieliset" treenit, jottei tarvinnu vetää noppaa nenään.. ;)

 

 

 

seuraaminen meni ilman käsiapua, mut perusasentoa joutui korjaamaan.

Rumuus pääsi pitkästä aikaa mukaan. Sen kanssa käytiin tossa välissä kerran itekseen treenailemassa, mut muuten vanhus on lepuutellut himassa.
..Ja sen kyllä huomas!!! Mummeli oli "hieman" ylivirittynyt ja yliyrittämistä oli todellakin havaittavissa! :D

Ruma "hieman" tiiviinä. "mä teen ihan mitä sä vaan haluut!!"

Pelkkää perusasentoakin jouduttiin vähän kaivelemaan, kun Rumuus oli sitä mieltä et menee vaikka perse edellä puuhun, mut keskittyminen oli sit senkin kohdalla vähän niin ja näin.. :D
Seuraamista hinkattiin tovin verran, että saatiin koira kulkemaan suorassa ja kontaktissa. Pyrki hyppimään ja pomppimaan, kun kuljin ite reippaasti. Jos taas hidastin, yritti poikittaa tai "peputtaa", jolloin jäi turhan taakse.
Ja se nenä.. sinne se pyrki koko ajan kiinni kenttään.. PRKL! :D

Ruman kanssa jätettiin nää treenit pelkkiin seuraamisiin, jottei lähe homma karkaamaan käsistä ja mulla menemään noppa nenään. Ruma sai riehua ja taistella vielä patukan kanssa ja sit pääsi autoon mutustelemaan puruluuta.

kyllä se sieltä tulee, ku "vähän potkii". ;)

Linda treenaili pienen Piinan kanssa ja mun pentukuume senkun pahenee!! Mä haluun kans!!!
Mut en mä voi ottaa.. :(
Piinan treenien jälkeen kävin ottamassa Feon autosta, jotta pääsee leikkimään Piinan kanssa. Mutta kuinkas sitten kävikään.. :D
Sain jonkun kuningasidean treenata pentu kainalossa. :D Oli muuten helvetin hauskaa!! :D
Tai ainakin mun mielestä, Feosta en oo ihan niin varma. ;) Tästä vois kehittää ihan uuden lajin. ;)
Astetta enemmän haastetta siinä oli, kun piti keskittyä välillä molempiin. Feo sai extranamit, kun survoin sille nakkia suuhun samalla, kun otin Piinaa viereeni istumaan.

ja sit ihmetellään mihin Feon kylkiluut on kadonnu ;D

Seuraamisessa piti alkuun muistaa kattoa myös jalkoihinsa, kun siellä tepsutteli pieni saksalaistyttö ristiinrastiin välillä pomppien mua ja välillä Paulia vasten. :D
Loppupeleissä kaappasin vaavin kainaloon, Feolle namia käsiapuna ja hyvinhän se sujui. En vaan tienny, et kumpi Paulia kiinnosti enemmän; nami kädessä vai pentu kainalossa. ;D

sujuu se näinkin! xD

Luoksetulossa olin ihan varma et Pauli tulee katujyrän lailla päälle ja kaataa meijät, mut kivasti se pysähtyi eteen ja tuli vielä käskystä sivullekin.

jarrut toimii :)

jossain välissä Paulia saattoi vähän ketuttaa.. :D

Päästettiin kakarat sit leikkimään keskenään ja vauhtia riitti. Feo oli välillä tylsä ja veti maihin jyystämään keppiä, mut Piinalla oli omat jipponsa saada panssarivaunu liikeelle..

Keppivaras on iskenyt :D

Loppuhuipennuksena päätin kokeille meneekö Pauli täyskorkeesta esteestä yli. Tähän asti on korkeutta ollu se 50cm ja korotin vielä 10 sentillä. Ensin etukoivet vähän kosketti, mut otetettiin vielä vähän kauempaa vauhtia, niin yli mentiin hienosti.. ja tuli vielä takasinkinpäin ihan pyytämättä :D
_______________________
Ja sitten tuoreimpia tapahtumia:
ME PÄÄSTIIN HAKU-PORUKKAAN!!!

Mervi heitti mua viestillä loppuviikosta josko Feon kanssa lähettäis kokeilemaan lauantaina kuinka haku meiltä sujuu. Ja treenien lopuksi Mervi puhui meijät treeniryhmään sisään. HYVÄ MERVI!!! :D Ja kiitos muillekin!

Otettiin neljä suoraapistoa vai mitä näkölähtöjä ne sit onkaan.. minä noista termeistä tiedä! ;)
mut pääasia et Feolla oli kivaa ja mulla myös! Uusien kumppareiden osto on nyt edessä, olis kovin mukavaa jos niihin mahtuis myös villasukat.. ;)
Mervin Rontin kanssa pääsin kokeilemaan maalimiehen virkaa rullakoiralle ja Heinin Puuha Pete ilmaisi haukkumalla.. Ja niin ihana pieni Riesa-tytteli olisi kovin mielellään syöny sormetkin multa, kun nakit loppui. :D
Riesa on niin ihana! <3
Paulin systerille otettiin leikkimielisesti pari pistoa ja tytön sai palkata patukkataistelulla. Hitto, et on siskoksissa potkua! Tiikeri oli nimensä veroinen ja taisteli kuin PETO! :D

Odotan jo innolla ens lauantaita et päästään uudestaan!! :D
Huomenna on edessä viimeinen ohjattu toko-tunti ryhmässä.. :( Täytyy koittaa järkätä Lindan kanssa tokoiluun aikaa sit sen töiden ulkopuolella. Mun puolesta voidaan mennä vaikka keskellä yötä jos se siitä on kiinni. ;)

DemmeDemme

Dementia (lue: laiskuus) on tainnut iskeä, kun ei oo tullu päivitettyä tänne mitään.

Viime tiistaina oltiin Peolin kanssa toko-tunnilla. Koko päivä oli menny ihan perssiilleen ja harkitsin jo jääväni kotiin, mut mentiin sit kuitenkin. Sen voi vaan kuvitella miten v*ttuuntunut ohjaaja vaikuttaa koiraan.. Jep jep..
No, Feo toimi niin hyvin, ku koira voi siinä vaiheessa toimia.
Seuraamista, jättöliikkeitä, luoksetuloa.. ne meni kovin hyvin ja koiruus jaksoi vaikken ite ollutkaan iskussa. Huomas kyl et se normaali into ja vireys puuttui, kun Feo vaistos mun mielialan.

Sen verran hehkutusta, et ryhmäpaikallamakuussa (on se ryhmä, vaikka siin onkin vaan kaksi ;D) kurssikaveri livisti, mutta Pauli pysy paikoillaan. Toki ite sössin sen verran, et kun vierustoveri otti hatkat, menin ihan paniikkiin ja riensin Feon luokse ennen ku se lähtee messiin.. ja Linda sit anto mulle piiskaa ja sanoi ettei Feo ollut aikeissakaan lähteä. Otettiin uusinta ja se meni nappiin.
Tässä sen taas kerran huomaa miten hyvä koira kärsii huonosta ohjaajasta. ;)

Perjantaiset treenit jäi meiltä väliin, mut lauantaina päästiin kumpaisenkin hukkasen kanssa Lindan kursseille.

Ruma kävi tutustumassa arkitottikseen. Tällä haettiin sitä etten mä hermostuis niin paljon Rumaan, kun kuitenkin on muita läsnä. Ja arkitottis ei ole niin tosikkomaista, niin saatiin "pehmoilla". ;)
Rumuus piti huolen, että kaikki kyllä kuulivat sen saapumisen! voi hävetys!!
Ruman kanssa ei olla KOSKAAN tehty mitään häiriön alla tai niin, että olis useampi koira kentällä samaan aikaan. Oli siis paljosti haastetta pelissä.
Alkuun otettiin perusasentoa, maahanmenoa ja seuraamista pätkissä niin että se päättyi perusasentoon.
Jo perusasennon harjoituksessa oli kiva huomata kuinka paljon Ruma oli muita edellä. Täähän siis oli arkitottista, eli koirat ja omistajat on ihan alkeissa, mut se oli just se pointti mitä hain. Että huomaan Ruman osaavan ja saan itseluottamusta sekä koiralle, että itelleni.
Maahan-käskyllä oli kiva huomata Ruman hakeutuvan ensin sivulle ja menevän siitä sit maahan. Tehostettu seuraaminen meinas koko ajan päättyä maahanmenoon (tais jäädä levy päälle), mut pienellä nyppäämisellä sen sai korjattua.
Lopputreenit meni kontaktin ja ohistusten merkeissä ja teki kyllä meille hyvää! Muutama koiruus selvästi Rumaa ärsytti, mut hienosti siedättyi ja hienosti hanskattiin ohitusharjoitukset -siis minäkin! ;)
Kaikinpuolin mukava tutustumiskäynti :)

Feon kanssa käytiin vierailulla toisessa tokon alokasluokan ryhmässä. Kurssikaverina oli bc Mindy, johon otettiin tuttavuutta ennen treenejä. Hyvä koirakontakti meille, kun toinen oli niin rauhallinen. Näitä lisää!!

Vuorossa oli lavastettu toko-koe, meille kenraaliharjoitus, kun meijän oman ryhmän koe on vasta tiistaina.
Ryhmäpaikallamakuulla lähettiin ja Paulityttönenhän oli ku liimattu kenttään kiinni. Mindy livisti pari kertaa, mut Feo ei ollut moksiskaan. :)
Me mentiin Feon kanssa sivummalle, kun Mindy kävi suorittamassa oman kokeensa. Kokeilin ensimmäistä kertaa jättöliikkeitä niin että OIKEESTI jätin koiran ja jatkoin matkaa pidemmälle. Uskalsin luottaa toiseen koiraan, joten oli helppo luottaa myös omaan, kun tiesin ettei tuu mitään rähinöitä.
Liikkeestä maahan menee edelleen käviavulla. Menis varmasti ilmankin (on mennytkin) jos Linda antais mulle sähköpaimenesta iskun ja vaatisin Feolta sen. Mut anyway, Feo jäi hienosti ja pääsin kauaskin. Likka malttoi hienosti ja nousi taitavasti perusasentoon -tätä ei oltu ennen kokeiltukaan! Liikkeestä seisominen meni myös kivasti (tässäkin käsiapu vielä mukana) ja ensimmäistä kertaa poistuin kauas. Siinä se Paulineito vaan seisoi paikoillaan ja odotti, että palaan. Tässä vaiheessa iski tenkapå, kun en tienny pitääkö se ottaa perusasentoon vai mitä häh, joten vapautin sit seisomisesta. :)
Käännökset meni kivasti ja Paulissa oli virtaa.

Sit tuli meijän vuoro mennä suorittamaan "koetta". Mulla meinas tulla jännäkakka housuun ja hermostuin, mut sit kun päästiin alottamaan ensimmäinen liike, rentouduin.
Seuraamiset käännöksineen meni tosi hienosti kytkettynä! Seuraamista juosten oltiin kokeiltu ensimmäistä kertaa näiden treenien alussa ja Feo meni hienosti ilman mitään käsiapua. Täyskäännöksessä toistin "seuraa", jotta likka "muistaa tulla mukana".
Ja sit samat ilman hihnaa! Ei oltu KOSKAAN ennen kokeiltu! joo, itekseni treenaillessa oon jättäny hihnan pois, mut oon sit ottanu jotain ihan pientä pätkää vaan. Pauli ei ollut moksiskaan vaikka nakkasin hihnan Lindalle. Reippaasti typy tuli mukana ja piti kontaktiakin. Juosten meni mukavasti ja siitä palaaminen normaalivauhtiin. Käännöksissä en ite huomannut mitään ongelmaa.
Luoksetulossa Feo livisti kahdesti. Ei olla ennen otettu noin pitkällä etäisyydellä, olisko se sit ollut se vaikeuttava tekijä. Kolmannella kerralla ei livistänyt, mut tuli niin vauhdilla ja oli tulossa suoraan sivulle, et pyyhkäs mun ohi, kun jarrut ei toiminut ja kävi kääntymässä ja tuli perusasentoon. :D
Olin ihan pihalla, et mistä toi eläin on oppinut ton kaiken?!?!!?
Nyt alan uskoa siihen, mitä Lindakin on mulle sanonut; me ollaan menossa vielä kisoihin, kyllä ollaan!!! :D

Tiistaisia treenejä odotellessa! :)