tiistai 19. lokakuuta 2010

wibiii!!!

Moi!
Me treenattiin tänään. Meni hyvin. Ei mulla muuta. Moikka!

Se joka kuvitteli, et mä kirjottaisin lyhyesti, voi mennä työntämään lyijykynää nenäänsä siks aikaa, ku ne 99,9% lukijoista jatkaa lukemista.. :P

Rumuus sai taas pikatreenit ennen meijän varsinaisia treenejä. Ei sovi vanhusta jättää paitsioon! MUMMOJA EI JÄTETÄ!! ;D
Perusasentoa ensin -niinku aina. Seuraamista pätkissä, niin et loppuivat perusasentoon. Rumalla on kontakti parantu ihan hirveesti! Pitäs alkaa senkin kanssa ottaa käännöksiä, ettei vallan jäädä paikoillemme junnaamaan.
Ruman luoksetulo on tosi vauhdikas ja tulikin kivasti. Otettiin kaks ja olin tyyttis kumpaiseenkin! :)
Paikallamakuussa oli taas muurahaispesä perssuuksin alla ja ämmä livisti pariin otteeseen. Otin sit kolmannen lyhkäsellä matkalla ja sen jälkeen akka pääs autoon. Lindalta oli hyvä huomio lopettaa johonkin rauhalliseen ja ennen autoon menoa vähän käppäillä ettei koiruus käy turhaan kierroksilla, vaan malttaa olla ihan iisisti. Ahnerouwa sai vielä Lindan Bean esi-imeskelemän puruluun seurakseen. Puruluu ei enää ollut läsnä, kun palautin Feon omien treeniensä jälkeen autolle. R.I.P puruluu, kiitos yhteisistä hetkistä! ;)

Ja sitten se meijän Paulipuunenä!!! AI ETTÄ, MÄ SANON!!!
Kentälle tulo ei yllättäen ollu mitenkäänpäin hallittua. Kenguru oli vahvasti läsnä ja härväystä taas sitäkin enemmän. Mistä ihmeestä se kaikki energia tulee?! ;D
En tällä kertaa alottanu palloleikeillä, vaan ajattelin kokeilla et pysyykö into ilman alkuleikkejä. Pysyhän se! Luoksepäästävyys meni maltillisesti Feon luoksepäästävyydeksi. ;)

Seuraamista oli taas alkuun. Otettiin käännöksiä niin vasemmalle, ku oikeallekin. Feolla oli taas niin hieno kontakti ja hienosti jaksoi vaikken palloa  kaivanut esille alkuun, vaan mentiin namilla ja kehuilla. Kumpaankin suuntaan käännyttiin kivasti ja Linda kehaisi Feon vireyttä ja suoruutta! :)
Ja sit se meni ja heitti, et lähetäänpä työstää täyskäännöstä!! KÄÄKS!!!
"mitä 'kääks'?", kysyi Paulityttökoira ja meni oikeen hienosti sekä oikeelta, että vasemmalta.

Liikkeestä maahan.. mikä helvetti siinä taas on, et ohjaaja kuvittelee ettei koira muka osaa ja avittaa jollain helevetin makkaralla?! Niin me vedettiin monta kertaa niin, et kädellä ohjasin maahan. Ja sit tuli Linda ja käski tehä eläinkokeita. No, nii-i!! Se meni koko eläin niin heinostiupeestitaitavasti, ku vaan voi ja ILMAN MINKÄÄNLAISTA VIITTOMAKIELTÄ!!  siihen lopetettiin meijän liikkeestä maahan!

Nyt on pää sen verran jumissa, etten muista mihin väliin me sitä hyppyä otettiin. Vai oliko noi seuraamiset, käännökset ja jättöliikkeetkään tossa järjestyksessä?
Nii.. ja otettiin me liikkeestä seisomistakin! Siinäki Feo pääs yllättää ja toimi ilman namia! Kädellä vähän avitin, mut ei tarvinnu sitä nakkinyrkkiä enää survoa sille suuhun. ;)

Mutta se hyppyloikka esteen yli. Pauli oli jo intopiukeena. En tiiä johtuko siitä ihanasta kiposta siellä etupalkkana vai mistä, mut virtaa riitti edelleen!
Toki se ensimmäinen hyppy otettiin hienosti esteen ohi kiertäen -miksi turhaan mennä yli, kun helpommin pääsee sivusta. "ja kuka urpå on menny korottaa tota estettä?", ihmetteli Peoliini. ;)
Sit alkoki jo sujumaan ja hienosti meni likka yli! Kokeiltiin ilman käsimerkkiä, mut ku annoin käskyn, likka nytkähti aloillaan eikä menny yli, vaan tuijotti tiiviisti mua silmiin. :D
Viimesellä hypyllä sain sen menemään yli ilman käsimerkkiä (KYLLÄ, sitä hiottiin pitkään, et se mun käsi pysy kurissa!), kun hytkähdin ite. Joo, vartaloapua, mut ei sentään viittomakieltä.. ;) Ja onhan toi hyppy meille viel melko uus juttu.

Luoksetulo oli taas varma ja vauhdikas! Ensimmäisellä otin typyn vaan eteen ja toisella vaadin vielä perusasennon. En olis enempää voinut koiruudelta pyytää!

Ja sit se meijän ylpeys!!!
Ryhmäpaikallamakuu! Viime perjantaina sain itelleni varmuutta liikkeeseen, kun Mervin kanssa kokeiltiin pysyykö Feo siskonsa kanssa ryhmäpaikallamakuussa aloillaan ja pysyi. Päätin jo ennen treenejä, et tällä kertaa kokeilen koiran jättämistä ihan aikuistenoikeesti. Pakko se on vaan uskaltaa luottaa.
Niin me jätettiin Lindan käskystä koirat ja poistuttiin kauemmas. Jännäkakka melkeen kurkkas suolesta (kukkuu!), ku koiruudet päätti kattoo toisiaan! Mut niin ne kääns nokat kohti ohjaajiaan ja pysyivät hienosti.
Otettiin uusiks ja ainoo mikä Paulissa liikku, oli toinen korva :D

Mä oon NIIIIIN ylpee blondistani -ehkä vähän itestänikin! Jäi hiton hyvä fiilis treeneistä ja huomasin, et oon vähän oppinu jättämään turhia käsiapuja pois Feon kanssa. Se vaan on juurtunu kovin syvälle, ni menee tovi et opin laskemaan käteni alas ja "jättämään käsilaukun kainalosta narikkaan". ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti