Mähän olin päättänyt, että näihin hallitreeneihin EI KOSKAAN lähdetä kiireellä, palkat laitetaan valmiiksi edellisenä iltana ja treenit suunnitellaan kunnolla, jotta jää aikaa siihen itse treenaamiseen.
Olin niin taitava, et pääsin lähtemään töistä turhan myöhään, palkat oli vielä kaupassa ja treenien suunnittelu.. no, sitä ei ollut :D
Ei siinä, äkkiä kaupan kautta kotiin, makkarat paloiksi, kamat autoon, koirat pikakävelylle ja sitten menoksi.
Ja siis mullahan ei ollut hajuakaan missä se hallikaan on. Sari oli onneksi viisaampi. ;)
Halli oli kovin komia. Ajattelin, et millanenhan se on, kun on vaan se pikkupuoli käytössä.
Sieltä ei kyllä tainnut puuttua mitään -ei edes paskaa, Cerbu piti siitä huolen. :D
Vähän mentiin rallatus mielessä, kun uusi paikka ja uuden kujeet.
Miina pääsi blondeista ensin. "SVIIIK, SVIIIK" ja kauhee vauhti päällä.
Se meni sen "jonkun puomin tai mikälie" monesti ja eestaas. Ei paljoo jarrutellu ja mä sain juosta vieressä, jotta pysyin mukana. Vähän telinetreeniä raunioita varten ;)
Sitten mä menin ja laitoin koiran mun ja seinän väliin. Otettiin siinä perusasentoa ja siitä vähän kestoa. Kauheen häiritsevää, kun KerttuLiisan korva osui siihen seinään, kun se käänsi päänsä kontaktiin. Vaikeaa on tuo pienen koiran elämä toisinaan. :D
Siitä sitten edettiin seuraamiseen seinän vieressä -vai mikälie vaneri se olikaan, mutta kuitenkin.
Kolmesti mentiin se noin kymmenen askeleen matka. Vähän oli jännää ku se seinä oli siinä niin liki, mutta eipä mennyt likka vinoon eikä kenoon.
Treeni oli liikkeiden osalta kovin lyhyt, kun annoin likan rallata menemään pitkin hallia. Kävi se hyppäämässä semmosen renkaankin läpi, kun mä ensin keksin miten saan kerrottua sille, että tahon sen menevän siitä. ;)
Ruutua otettiin ekan kerran koskaanikinä.
Kävin Miinan kanssa laittamassa ruutuun namiskuulleleita ja tyttöhän oli sitä mieltä, että toki ne pitäisi siitä heti syödä, mutta sitten mä veinkin sen kauemmas, se joutui hetken olemaan aloillaan, annoin käskyn "ruutuun" ja likkahan sinne meni ja söi naminsa. \o/
Kovin innoissaan oli Kerttuli! Pienen lapsen on helppo ymmärtää, että namin syöminen on hyvä juttu.
Sitten otimme toistoja, jotka ei menneetkään ihan niin hyvin... kunnes tajusin ottaa sen liinan irti koirasta, ni KAS, sehän toimi. ;)
Taas ohjaajan tyhmyyttä!
Pauli oli kentällä kahdesti. Ensimmäisellä kerralla sain kuningasajatuksen, et laitan mimmin menemään sen samaisen puomin. No, siinä oli sen verran vauhtia tassuissa, että nehän lipesi alta jo koko hökötys heilui niin, että Pauli oli jo valmiina kirjoittamaa testamenttinsa. Niin se sitten loikkasi sieltä ylhäältä alas, mutta mä julmana mammana laitoin sen menemään uudestaan.
Tällä kertaa jäi viimenen metri suorittamatta, mutta muuten mentiin läpi -ryömimällä :D
Anteeksi, Pauli! :D
Paapelin kanssa alotettiin ruudulla. Samaa settiä, kun Miimelin kanssa, mutta lelulla. Heti, kun tyttö oli ruudussa, vapautin ja kehuin. Toki siis teimme niin, että minä vein lelun ja Pauli odotti sen aikaa kiltisti (paitsi sen kerran) aloillaan.
Otettiin myös toisesta suunnasta ja tyttö tajusi silloinkin. \o/
Luoksetulossa tyttö tuli hieman liikaa oikealle (mun oikealle), joten otettiin viimenen luoksetulo käsiavulla, niin sain tytön ohjattua oikeaan kohtaan.
Toinen rundi aloitettiin noudolla. Ensin muutama koskettaminen edessä istuen (en vaan osaa viedä tätä pidemmällä, vaan junnataan edelleen samassa pisteessä) ja sen jälkeen vein kapulan noin 15 metrin päähän niin, että sen pääty oli meihinpäin -ei siis poikittain meihinpäin vaan pitkittäin. Näin neuvottiin sunnuntaisissa treeneissä.
Tyttö haki kapulan hienosti ja kääntyi välittömästi tuomaan sitä mulle. Vapautin lennosta ja palkkasin patukalla. Tyttö oli pätevä! <3
Seuraaminen ei ollut niin intensiivistä, ku olisin toivonut, joten otettiin pallo kainaloon ja tehtiin lyhyttä pätkää.
Ollaan otettu seuraamisessa pakkia, kun kokeita ennen tyhmänä hinkkasin niitä liikaa. Nyt siis malttia ja tehdään sitä superkivaa. :)
Hallitreenit tuntui oikein kivalta ja kyllä on hyvä olla joku vakkaripäivä, jolloin tulee varmemmin tehtyä koirien kanssa.
Ei muuta, ku enskertaan :)
tiistai 25. syyskuuta 2012
sunnuntai 23. syyskuuta 2012
Pauleista parhain ;)
"Se on HYI!!"
Lindan sanoja lainaten.. kuinka mä oon näin aikaansaamaton?!
Yli vuosi edellisestä kirjoituksesta. Ohhoh...
Ei siinä, koiriakin on taasen kaksi. MiinaKerttulikin jo vuoden eikä sanallakaan täällä mainittu. :D
Soittais raukka jonneki yhdistykseen jos tietäis. Ei kerrota sille!!
Mutta PAULI!! Voihan Pauli! <3
Se pirulainen meni ja teki sen, mistä niin pitkään haaveilin!
Pauli on nyt TK1 Safe Keeper's Break The Rules. Tai siis ollut jo tovin. ;)
Helmikuun lopulla aloitettiin tottistelut Iidan ryhmässä. Kauheen, ku mä olin tönkköpaskana kakat housussa alkuun, kun enhän mä nyt osaa missään vieraassa porukassa treeniä. ;)
Mutta siitä se lähti taas nousuun. Iidan vetämistä treeneistä saatiin uutta näkökulmaa, uutta oppia, vanhojen virheiden korjaamista ja mikä parasta, sitä SÄÄNNÖLLISYYTTÄ!!
Vähän oli koirilla saikkua keväällä, mutta siitä toivuttua jatkettiin taasen.
Toukokuussa oli tän vuoden eka koe, jonka keskeytin itse, kun paineistin Paulin niin pahasti ettei sillä ollut enää sitä paulimaista draivia. Emmä semmosessa tilassa olevaa koiraa taho laittaa tekemään. :/
Parin viikon päästä oli Porvoon Askolassa Harri Laisin koe. Paikallamakuu nollille, samoin hyppy ohjaajan jostain typerästä harha-askeleesta johtuen, mutta kolmostulos saatiin silti ja oltiin vielä luokkamme toisia. Ei siis päätähuimaava taso ollut siellä ;)
Vihdin koe sössittiin kesäkuussa ja keskeytin heti alkuunsa. ;D
Heinäkuun kahdenpäivänkoe jännäs jo kovin ja kun käytiin möllitokossa ottamassa paikallamakuusta hylsy, soitin mayday-puhelun Iidalle, Iida teki taikatemppuja ja sanoi "SimsalaBim" ja niin me haettiin Forssasta Juha Kurtin kokeesta 21.7.12 meidän ensimmäinen ALO1 pistein 175. Ohjaaja ehkä joutui tirauttamaan muutaman kyyneleenkin. ;D
Seuraavana päivänä taasen Forssassa Pauli näytti kuin tosinainen toimii ja sieltä irtosi toinen ALO1 pistein 172,5 Harri Laisin tuomaroimana. Ja taasen muutama niiskaus ja silmäkulman pyyhkäisy. ;D
Se pottihan sitten pamahti 19.8.12 Veikkolassa taasen Harri Laisin tuomaroimana.
Oli kuulkaa sadetta, jännitystä, vieressä paikkamakuussa ryömivää koiraa ja lintuki siinä ihan liki liihotteli Paulia.
Niin se veti tyttö parastaan pisteillä 185,5. Tasoissa oltiin erään bc:n kanssa ja liikkeiden uusinnassa jäätiin toiseksi yhdellä pisteellä.
Tulos oli silti mahtava! ALO1 185,5 pistettä, 2. sija, KP -> TK1 !!
Paapeli sai treenitaukoa tuon viimeisimmän kokeen jälkeen ja tänään oltiin Malminkartanossa CityBelgien järkkäämässä toko-koulutuspäivässä.
Vettä tuli koko päivän ku esterin siskon perseestä, mutta eipä se menoa haitannut.
Monilla oli moniakin asioita, mitä halusivat koirineen käydä läpi. Meillä oli kaksi syytä, miksi oltiin siellä.
1. NOUTO!
Enhän mä nyt semmosia osaa koiralle mennä opettamaan, niin toki kysyin sieltä apuja. Alkeita ollaan treenitty muutamahassu kerta -ihan vaan kapulan suussa pitämistä, tai ei se pitämistä vielä ole ollut, kun palkka on tullut jo siitä, että kapula käy suussa.
Tänään tehtiin alkuun samaa ja sitten kouluttaja halusi nähdä kuin käy vauhtinoudon kanssa.
Paulihan siinä nosti kierrokset taivaisiin ja toki kävi kapulan hakemassa, mutta mun tyhmästä käytöksestä johtuen, lähti rallaamaan pitkin kenttää.
Sitten vähän kuuntelua ja uusi yritys. Tällä kertaa jo sisäistin niitä ohjeita siitä peruuttamisesta, kun koira kääntyy ja sen vapauttamisen ja patukan heiluttamisenkin muistin. ;)
Paappis se vaan nosti kierroksiaan ja kouluttaja näki parhaakseen käydä itse viemässä kapulan.Muutama toisto ja niin lähti Pauli vauhdilla, haki kapula, mä peruutin, kutsuin vielä ja Pauli kirmasi halki lätäköiden, juoksi luokse, irroitti niin, että sain kapulan itelleni ja lennosta patukka suuhun! :D Ai, että ku olin haljeta riemusta!
Tähän jäi meijän ensimmäinen rundi ja muut kattoivat mua, kun idioottia "maksoko se siitä, että se teki koiran kanssa vaan ton?!" -Kyllä se makso! ;)
2.RUUTUUN LÄHETYS
Tätä ollaan kokeiltu kerran -sekin ilman varsinaista ruutua. Se oli sen Vihdin paskakokeen jälkeen, kun piti saada jotain kivaa tekkaa ja vauhdikasta.
Samalla periaatteella mentiin; lelu ruutuun, koiran kanssa kauemmas jne.
Ensin vietiin Paulin kanssa yhdessä patukka holleille, mentiin sopivan kauas, lähetin koiran ja heti, kun oli ruudussa ja lelu suussa, vapautin ja kehuin.
Ja TAAS mä rupesin sössimään ja koira sinkoili saaliinsa kanssa pitkin kenttää. Mihis se peruuttaminen jäikään...? ;)
No, ei muuta ku uudestaan! Kouluttaja kävi hakemassa lelun, vei ruutuun niin, että Pauli näki sen, lähetin koiran, muistin kehua ja vapauttaa ja peruuttaakin. Silti se patukka siellä suussa oli namia kivempi, niin jäi se rallaaminen päälle.
Kokeiltiin ottaa kahdella lelulla. Kouluttaja otti niin pallon, ku patukankin. Patukka meni ruutuun, pallo jäi kouluttajalle, jotta se voisi nakata sen Paulille, kun on ruudussa, mutta Paulipa tajusi, että SEN PALLO on toisella ihmisellä ja juoksikin suoraan kouluttajan luokse hakemaan leluaan. :D Ei näin!
Palattiin yhteen leluun ja sekä pallolla, että patukalla saatiin muutama tosi onnistunut ja suora ruutuun lähetys, jonka jälkeen meidän treeni oli siinä. :)
Ennen näitä yksilötreenejä oli ryhmäpaikallamakuu ja -istuminen.
Istumiseen mentiin niin, että etäisyyttä ei ollut, kun ehkä 5-8 askelta ja palkkausväli oli tiuha. Ei olla sitä vielä treenattu muuten ku luoksetuloon liitettynä.
Paikallamakuussa likka möllötti siellä rapaisella kentällä, ku vanhatekijä. Siinä vaiheessa, kun MÄ tajusin, että toinen kouluttajista lähtee pujottelemaan koirien välistä, olin paskoa housuun. Pauli se vaan kattoo, et "jaahas, tuo tuossa sipsuttaa" eikä tehny elettäkään lähteäkseen mihinkään!!! Kävin palkkaamassa heti, kun kouluttaja oli toisen rundin tehnyt ja kiertänyt kaikki koirat. Pauli oli niin taitava!
Nyt jos saisin itseäni niskasta kiinni edes sen verran, että kirjoittelisin viikoittain jotain treeneistä, niin olisi helpompi palata katselemaan mistä ollaan lähetty ja minkä asian kanssa painittu.
Meillä ei nyt ole mahdollisuutta säännöllisiin ohjattuihin treeneihin, mutta säännöllisyyttä saadaan toivottavasti hallivuorolla, joka on tiistaisin. Eipä tarvii värjötellä ulkosalla, kun pakkaset tulee. :)
Näillä eväillä eteenpäin :)
Lindan sanoja lainaten.. kuinka mä oon näin aikaansaamaton?!
Yli vuosi edellisestä kirjoituksesta. Ohhoh...
Ei siinä, koiriakin on taasen kaksi. MiinaKerttulikin jo vuoden eikä sanallakaan täällä mainittu. :D
Soittais raukka jonneki yhdistykseen jos tietäis. Ei kerrota sille!!
Mutta PAULI!! Voihan Pauli! <3
Se pirulainen meni ja teki sen, mistä niin pitkään haaveilin!
Pauli on nyt TK1 Safe Keeper's Break The Rules. Tai siis ollut jo tovin. ;)
Helmikuun lopulla aloitettiin tottistelut Iidan ryhmässä. Kauheen, ku mä olin tönkköpaskana kakat housussa alkuun, kun enhän mä nyt osaa missään vieraassa porukassa treeniä. ;)
Mutta siitä se lähti taas nousuun. Iidan vetämistä treeneistä saatiin uutta näkökulmaa, uutta oppia, vanhojen virheiden korjaamista ja mikä parasta, sitä SÄÄNNÖLLISYYTTÄ!!
Vähän oli koirilla saikkua keväällä, mutta siitä toivuttua jatkettiin taasen.
Toukokuussa oli tän vuoden eka koe, jonka keskeytin itse, kun paineistin Paulin niin pahasti ettei sillä ollut enää sitä paulimaista draivia. Emmä semmosessa tilassa olevaa koiraa taho laittaa tekemään. :/
Parin viikon päästä oli Porvoon Askolassa Harri Laisin koe. Paikallamakuu nollille, samoin hyppy ohjaajan jostain typerästä harha-askeleesta johtuen, mutta kolmostulos saatiin silti ja oltiin vielä luokkamme toisia. Ei siis päätähuimaava taso ollut siellä ;)
Vihdin koe sössittiin kesäkuussa ja keskeytin heti alkuunsa. ;D
Heinäkuun kahdenpäivänkoe jännäs jo kovin ja kun käytiin möllitokossa ottamassa paikallamakuusta hylsy, soitin mayday-puhelun Iidalle, Iida teki taikatemppuja ja sanoi "SimsalaBim" ja niin me haettiin Forssasta Juha Kurtin kokeesta 21.7.12 meidän ensimmäinen ALO1 pistein 175. Ohjaaja ehkä joutui tirauttamaan muutaman kyyneleenkin. ;D
Seuraavana päivänä taasen Forssassa Pauli näytti kuin tosinainen toimii ja sieltä irtosi toinen ALO1 pistein 172,5 Harri Laisin tuomaroimana. Ja taasen muutama niiskaus ja silmäkulman pyyhkäisy. ;D
Se pottihan sitten pamahti 19.8.12 Veikkolassa taasen Harri Laisin tuomaroimana.
Oli kuulkaa sadetta, jännitystä, vieressä paikkamakuussa ryömivää koiraa ja lintuki siinä ihan liki liihotteli Paulia.
Niin se veti tyttö parastaan pisteillä 185,5. Tasoissa oltiin erään bc:n kanssa ja liikkeiden uusinnassa jäätiin toiseksi yhdellä pisteellä.
Tulos oli silti mahtava! ALO1 185,5 pistettä, 2. sija, KP -> TK1 !!
 | |
| Pauli ja TK1 -kakku |
Paapeli sai treenitaukoa tuon viimeisimmän kokeen jälkeen ja tänään oltiin Malminkartanossa CityBelgien järkkäämässä toko-koulutuspäivässä.
Vettä tuli koko päivän ku esterin siskon perseestä, mutta eipä se menoa haitannut.
Monilla oli moniakin asioita, mitä halusivat koirineen käydä läpi. Meillä oli kaksi syytä, miksi oltiin siellä.
1. NOUTO!
Enhän mä nyt semmosia osaa koiralle mennä opettamaan, niin toki kysyin sieltä apuja. Alkeita ollaan treenitty muutamahassu kerta -ihan vaan kapulan suussa pitämistä, tai ei se pitämistä vielä ole ollut, kun palkka on tullut jo siitä, että kapula käy suussa.
Tänään tehtiin alkuun samaa ja sitten kouluttaja halusi nähdä kuin käy vauhtinoudon kanssa.
Paulihan siinä nosti kierrokset taivaisiin ja toki kävi kapulan hakemassa, mutta mun tyhmästä käytöksestä johtuen, lähti rallaamaan pitkin kenttää.
Sitten vähän kuuntelua ja uusi yritys. Tällä kertaa jo sisäistin niitä ohjeita siitä peruuttamisesta, kun koira kääntyy ja sen vapauttamisen ja patukan heiluttamisenkin muistin. ;)
Paappis se vaan nosti kierroksiaan ja kouluttaja näki parhaakseen käydä itse viemässä kapulan.Muutama toisto ja niin lähti Pauli vauhdilla, haki kapula, mä peruutin, kutsuin vielä ja Pauli kirmasi halki lätäköiden, juoksi luokse, irroitti niin, että sain kapulan itelleni ja lennosta patukka suuhun! :D Ai, että ku olin haljeta riemusta!
Tähän jäi meijän ensimmäinen rundi ja muut kattoivat mua, kun idioottia "maksoko se siitä, että se teki koiran kanssa vaan ton?!" -Kyllä se makso! ;)
2.RUUTUUN LÄHETYS
Samalla periaatteella mentiin; lelu ruutuun, koiran kanssa kauemmas jne.
Ensin vietiin Paulin kanssa yhdessä patukka holleille, mentiin sopivan kauas, lähetin koiran ja heti, kun oli ruudussa ja lelu suussa, vapautin ja kehuin.
Ja TAAS mä rupesin sössimään ja koira sinkoili saaliinsa kanssa pitkin kenttää. Mihis se peruuttaminen jäikään...? ;)
No, ei muuta ku uudestaan! Kouluttaja kävi hakemassa lelun, vei ruutuun niin, että Pauli näki sen, lähetin koiran, muistin kehua ja vapauttaa ja peruuttaakin. Silti se patukka siellä suussa oli namia kivempi, niin jäi se rallaaminen päälle.
Kokeiltiin ottaa kahdella lelulla. Kouluttaja otti niin pallon, ku patukankin. Patukka meni ruutuun, pallo jäi kouluttajalle, jotta se voisi nakata sen Paulille, kun on ruudussa, mutta Paulipa tajusi, että SEN PALLO on toisella ihmisellä ja juoksikin suoraan kouluttajan luokse hakemaan leluaan. :D Ei näin!
Palattiin yhteen leluun ja sekä pallolla, että patukalla saatiin muutama tosi onnistunut ja suora ruutuun lähetys, jonka jälkeen meidän treeni oli siinä. :)
Ennen näitä yksilötreenejä oli ryhmäpaikallamakuu ja -istuminen.
Istumiseen mentiin niin, että etäisyyttä ei ollut, kun ehkä 5-8 askelta ja palkkausväli oli tiuha. Ei olla sitä vielä treenattu muuten ku luoksetuloon liitettynä.
Paikallamakuussa likka möllötti siellä rapaisella kentällä, ku vanhatekijä. Siinä vaiheessa, kun MÄ tajusin, että toinen kouluttajista lähtee pujottelemaan koirien välistä, olin paskoa housuun. Pauli se vaan kattoo, et "jaahas, tuo tuossa sipsuttaa" eikä tehny elettäkään lähteäkseen mihinkään!!! Kävin palkkaamassa heti, kun kouluttaja oli toisen rundin tehnyt ja kiertänyt kaikki koirat. Pauli oli niin taitava!
Nyt jos saisin itseäni niskasta kiinni edes sen verran, että kirjoittelisin viikoittain jotain treeneistä, niin olisi helpompi palata katselemaan mistä ollaan lähetty ja minkä asian kanssa painittu.
Meillä ei nyt ole mahdollisuutta säännöllisiin ohjattuihin treeneihin, mutta säännöllisyyttä saadaan toivottavasti hallivuorolla, joka on tiistaisin. Eipä tarvii värjötellä ulkosalla, kun pakkaset tulee. :)
Näillä eväillä eteenpäin :)
sunnuntai 4. syyskuuta 2011
Häpeän...
..laiskuuttani. Miten se voi muka olla niiiiin vaikeeta ja vaativaa runoilla tänne jotain?
Mistähän sitä sitten aloittaisi?
Luonnetestistä, toisista mölleistä, raunioista, hakuilusta... missimittelöistä vai Paulin joutumisesta kirurgin veitsen alle?
No, vedetään jokaisesta jotain, mutta jätetään hakuilut ja rauniot omaan lukuunsa. ;)
Paulin kanssa kävästiin neljän viikon jälkeen kokeilemassa harkkatokoa uudestaan.
Sekin meni kivasti sateesta huolimatta. Paikallamakuussa Paulin vierestä ampas bullmastiffi (jos joku väittää, et kirjoitin sen väärin, voi syyttää itteään väärin lukemisesta :P) viereistä nahkalassieta moikkaamaan. Mulla loikkas sydän ruokatorveen asti, mut Pauli se vaan köllötteli ja katteli mua. :D Kyllä se vilkas niitä karkureita, mut ei ollu ite lähössä minnekään. :) Mun Pauli <3
Liikkeestä seisominen meni taasen nollille, kun typy vetäs ittensä maihin. Tässä on työstämistä.
Seuraamisessa tuomari rokotti mun liian nopeasta pysähtymisestä, johon koiruus ei ehdi mukaan, vaan meinaa lentää nenälleen, kun liike loppuu kuin seinään. :D
Hyppy.. no, ei me sitä sit treenattukaan ku kerran tai kax enkä vieläkään ollu ihan selvillä kuin se menikään. :D
Pisteet ja arvosanat meni aika samoihin, kun edelliselläkin kerralla.
En voi olla ku tyytyväinen tytön suoritukseen. Ei paljoa mun jännäämiset, kaatosateet ja toiset muffet haittaa mun Paulityttökoiraa! <3
Sitte se luonnetesti, jossa vierailtiin 3.7.11 Liedossa.
Paulin harmiksi sen ohjaaja on ihan perseestä. :D Pauli suoriutui kuitenkin oikein mallikkaasti.
Tuomarin kanssa leikittiin heti, kun tuomari hipaisi keppiä. :D Kelkalle piti kertoo et "täällä vartioin minä", mutta kyllä sitä kattomaankin mentiin.
Uhka oli perseestä ja Pauli päätti ettei sellasten öykkäreiden tarvii meijän lähelle tulla, SAATANA! Pieni ja pippurinen Pauli! :D
Haalari ja tynnyri mentiin hienosti ja typy palautui nopsaan. Pimeessä huoneessa neiti tuli nenänsä avustamana hienosti mun luokse ja moikkas metsästä hyökännyttä toista tuomariakin pimeän keskellä, ku parasta kaveriaan -Pauli ei menneitä muistele ;)
Seinässä puolusti itseään hienosti, mutta päästi tuomarin liki, kun turhat kapulat ja kepit heitettiin pois ja äänensävy muuttui kivaksi.
Ampuminen pelotti eniten mua enkä pystynyt antamaan Paulille tukea tai mitään muutakaan. Tyttö ei pelännyt, mutta oli hämillään, kun ei sille kukaan sanonut, mitä pitää tehdä. Kolmesti ampuivat, mutta ruumiilta vältyttiin silti. ;)
Pisteytys:
Toimintakyky/ capacity to function:
+1 Kohtuullinen/ reasonable
Terävyys/ tendency to agressive behaviour:
+3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua/ reasonable without any post-attack aggressiveness
Puolustushalu/ desire for defence action:
+2 suuri, hillitty/ high, controlled
Taistelutahto/ desire for fight:
+3 suuri/ high
Hermorakenne/ nervestructure:
+1 hieman rauhaton/ slightly restless
Temperamentti/ temperament:
+1 erittäin vilkas/ extremely lively
Kovuus/ mental hardness:
+3 kohtuullisen kova/ reasonably tough
Luoksepäästävyys/ accessibility:
+3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin/ kind, accessible, open
Laukauskokematon/ unfamiliar with shots
Yht. +169 p., laukauskokematon
Luonnetestin jälkeen Pauli joutuikin sterkkaukseen ja siitä alkoi saikuttaminen. Meni yhet möllit ohi, mutta tuleehan niitä.
Nyt tyttönen on jo oikein reipas eikä mistään saikuista ole tietoakaan :)
Mistähän sitä sitten aloittaisi?
Luonnetestistä, toisista mölleistä, raunioista, hakuilusta... missimittelöistä vai Paulin joutumisesta kirurgin veitsen alle?
No, vedetään jokaisesta jotain, mutta jätetään hakuilut ja rauniot omaan lukuunsa. ;)
Paulin kanssa kävästiin neljän viikon jälkeen kokeilemassa harkkatokoa uudestaan.
Sekin meni kivasti sateesta huolimatta. Paikallamakuussa Paulin vierestä ampas bullmastiffi (jos joku väittää, et kirjoitin sen väärin, voi syyttää itteään väärin lukemisesta :P) viereistä nahkalassieta moikkaamaan. Mulla loikkas sydän ruokatorveen asti, mut Pauli se vaan köllötteli ja katteli mua. :D Kyllä se vilkas niitä karkureita, mut ei ollu ite lähössä minnekään. :) Mun Pauli <3
Liikkeestä seisominen meni taasen nollille, kun typy vetäs ittensä maihin. Tässä on työstämistä.
Seuraamisessa tuomari rokotti mun liian nopeasta pysähtymisestä, johon koiruus ei ehdi mukaan, vaan meinaa lentää nenälleen, kun liike loppuu kuin seinään. :D
Hyppy.. no, ei me sitä sit treenattukaan ku kerran tai kax enkä vieläkään ollu ihan selvillä kuin se menikään. :D
Pisteet ja arvosanat meni aika samoihin, kun edelliselläkin kerralla.
En voi olla ku tyytyväinen tytön suoritukseen. Ei paljoa mun jännäämiset, kaatosateet ja toiset muffet haittaa mun Paulityttökoiraa! <3
Sitte se luonnetesti, jossa vierailtiin 3.7.11 Liedossa.
Paulin harmiksi sen ohjaaja on ihan perseestä. :D Pauli suoriutui kuitenkin oikein mallikkaasti.
Tuomarin kanssa leikittiin heti, kun tuomari hipaisi keppiä. :D Kelkalle piti kertoo et "täällä vartioin minä", mutta kyllä sitä kattomaankin mentiin.
Uhka oli perseestä ja Pauli päätti ettei sellasten öykkäreiden tarvii meijän lähelle tulla, SAATANA! Pieni ja pippurinen Pauli! :D
Haalari ja tynnyri mentiin hienosti ja typy palautui nopsaan. Pimeessä huoneessa neiti tuli nenänsä avustamana hienosti mun luokse ja moikkas metsästä hyökännyttä toista tuomariakin pimeän keskellä, ku parasta kaveriaan -Pauli ei menneitä muistele ;)
Seinässä puolusti itseään hienosti, mutta päästi tuomarin liki, kun turhat kapulat ja kepit heitettiin pois ja äänensävy muuttui kivaksi.
Ampuminen pelotti eniten mua enkä pystynyt antamaan Paulille tukea tai mitään muutakaan. Tyttö ei pelännyt, mutta oli hämillään, kun ei sille kukaan sanonut, mitä pitää tehdä. Kolmesti ampuivat, mutta ruumiilta vältyttiin silti. ;)
Pisteytys:
Toimintakyky/ capacity to function:
+1 Kohtuullinen/ reasonable
Terävyys/ tendency to agressive behaviour:
+3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua/ reasonable without any post-attack aggressiveness
Puolustushalu/ desire for defence action:
+2 suuri, hillitty/ high, controlled
Taistelutahto/ desire for fight:
+3 suuri/ high
Hermorakenne/ nervestructure:
+1 hieman rauhaton/ slightly restless
Temperamentti/ temperament:
+1 erittäin vilkas/ extremely lively
Kovuus/ mental hardness:
+3 kohtuullisen kova/ reasonably tough
Luoksepäästävyys/ accessibility:
+3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin/ kind, accessible, open
Laukauskokematon/ unfamiliar with shots
Yht. +169 p., laukauskokematon
 |
| tuomarin kanssa taistelua |
 | |
| kelkka |
 | |
| mörkö tuli metsästä |
 | |||
| tuomarin kanssa leikkimistä |
Luonnetestin jälkeen Pauli joutuikin sterkkaukseen ja siitä alkoi saikuttaminen. Meni yhet möllit ohi, mutta tuleehan niitä.
Nyt tyttönen on jo oikein reipas eikä mistään saikuista ole tietoakaan :)
sunnuntai 19. kesäkuuta 2011
Harkkatoko 19.6.2011
Nyt ollaan sit ihan oikeesti Paulin kanssa päästy "kisakentälle" asti.
Kävästiin viime kuussa Espoon koirakeskuksen mätsärissä ja siellä törmättiin vanhaan tuttuun, Nooraan, joka on siellä kouluttamassa. Paulin kanssa kateltiin menossa olevaa möllitokoa ja Nooran yllyttämänä päätettiin lähteä itekin kokeilemaan.
Täytyy myöntää, et oli aikamoiset paineet. Eilen käytiin illalla ottamassa pikatreenit ja ne meni Paulilta oikein hienosti. Siltä pohjalta lähdin luottavaisin mielin liikkeelle, mut oma jännitys oli silti huipussa. Ei ihan kauheesti tullu nukuttua viime yönä.
Kisapaikalla oltiin ensimmäisenä, mut noviisina en halunnut olla ensimmäisenä kokeessa, joten mentiin toisena.
Luoksepäästävyys meni nappiin, likka nökötti hienosti aloillaan eikä härvännyt, kuten yleensä.
Paikallamakuussa oli neljä koirakkoa. Pauli pysyi hienosti, vaikka olin ihan varma, että se ponnahtaa sieltä pystyyn hetkessä. Se aika tuntui menevän kovin paljon nopeammin, kuin omissa treeneissä. :D Pieni miinus tuli hitaasta nousemisesta perusasentoon.
Seuraaminen meni oikein kivasti. Pauli oli innokas ja toimi hyvin.
Liikkeestä maahan meni nappiin, vähän turhan korostettu käsky oli tuomarin mielestä, mut mitäpä siitä, kun likka toimi.
Luoksetulossa tyttö meinas sekunninsadasosan ajan lähteä mun messiin, mutta jäi kuitenkin odottamaan. Tästä tuomari rokotti hieman. Pauli tuli hienosti eteen, mutta sivulle tuli vasta tuplakäskyllä.
Liikkeestä seisominen oli tänään Paulin mielestä liikkeestä maahan. :D Se meni nollille..
Estehypyssä karu totuus tuli esiin; MÄ teen sen päin helvettiä :D :D
Eipä voi koiraa siitä rokottaa jos ohjaaja ei osaa. Paulia vähän häiritsi vieras este eikä lähtenyt pelkällä "hyppy"-käskyllä, joten otin sitten käsiavun lisäks, niin saatiin blondi yli.
Kokonaisvaikutelmasta tuomari antoi 9 ja sanoi, että Pauli tekee tasaisen hyvin ja innokkaasti ja mäkin oon kuulemma hyvä ohjaaja. En viittiny lähteä väittämään vastaan. ;)
Nyt on jumalaton motivaatio hioo liikkeitä valmiiksi ja pitää ottaa selvää, miten se este oikeesti menee, niin ei tarvii Paulin kärsiä mun virheistä.
TODELLA tyytyväinen olen pieneen kettutyttöön! Ei edes ottanut paineita mun paineistumisesta!
PAULI ON RAUTAA!!!! <3
Ens kuussa uusix!
Kävästiin viime kuussa Espoon koirakeskuksen mätsärissä ja siellä törmättiin vanhaan tuttuun, Nooraan, joka on siellä kouluttamassa. Paulin kanssa kateltiin menossa olevaa möllitokoa ja Nooran yllyttämänä päätettiin lähteä itekin kokeilemaan.
Täytyy myöntää, et oli aikamoiset paineet. Eilen käytiin illalla ottamassa pikatreenit ja ne meni Paulilta oikein hienosti. Siltä pohjalta lähdin luottavaisin mielin liikkeelle, mut oma jännitys oli silti huipussa. Ei ihan kauheesti tullu nukuttua viime yönä.
Kisapaikalla oltiin ensimmäisenä, mut noviisina en halunnut olla ensimmäisenä kokeessa, joten mentiin toisena.
Luoksepäästävyys meni nappiin, likka nökötti hienosti aloillaan eikä härvännyt, kuten yleensä.
Paikallamakuussa oli neljä koirakkoa. Pauli pysyi hienosti, vaikka olin ihan varma, että se ponnahtaa sieltä pystyyn hetkessä. Se aika tuntui menevän kovin paljon nopeammin, kuin omissa treeneissä. :D Pieni miinus tuli hitaasta nousemisesta perusasentoon.
Seuraaminen meni oikein kivasti. Pauli oli innokas ja toimi hyvin.
Liikkeestä maahan meni nappiin, vähän turhan korostettu käsky oli tuomarin mielestä, mut mitäpä siitä, kun likka toimi.
Luoksetulossa tyttö meinas sekunninsadasosan ajan lähteä mun messiin, mutta jäi kuitenkin odottamaan. Tästä tuomari rokotti hieman. Pauli tuli hienosti eteen, mutta sivulle tuli vasta tuplakäskyllä.
Liikkeestä seisominen oli tänään Paulin mielestä liikkeestä maahan. :D Se meni nollille..
Estehypyssä karu totuus tuli esiin; MÄ teen sen päin helvettiä :D :D
Eipä voi koiraa siitä rokottaa jos ohjaaja ei osaa. Paulia vähän häiritsi vieras este eikä lähtenyt pelkällä "hyppy"-käskyllä, joten otin sitten käsiavun lisäks, niin saatiin blondi yli.
Kokonaisvaikutelmasta tuomari antoi 9 ja sanoi, että Pauli tekee tasaisen hyvin ja innokkaasti ja mäkin oon kuulemma hyvä ohjaaja. En viittiny lähteä väittämään vastaan. ;)
Nyt on jumalaton motivaatio hioo liikkeitä valmiiksi ja pitää ottaa selvää, miten se este oikeesti menee, niin ei tarvii Paulin kärsiä mun virheistä.
TODELLA tyytyväinen olen pieneen kettutyttöön! Ei edes ottanut paineita mun paineistumisesta!
PAULI ON RAUTAA!!!! <3
Ens kuussa uusix!
tiistai 3. toukokuuta 2011
Boxerit päivässä pitää mielen virkeenä. ;)
Käytiin Paulin kanssa tottistelemassa Sonjan ja boxeri-leidien Pandan ja Minnin kanssa.
Ei tarvinnu kauas ajella, kun sovittiin tärskyt viereiselle kentälle.
Paulilla oli siis kotikenttäetu. ;)
Sonja treenasi ensin wanhus-Pandan ja sen jälkeen otin Paulin kentälle.
Vähän oli sormet kohmeessa, kun oli kylmä ja tuulinen päivä. En viittiny ihan kauheesti Paulia "rääkätä", kun se oli järkänny eilen mulle ripuliyllätyksen, kun olin duunissa. Tyttönen oli kuitenkin jo selvästi pirtee aamulla, ni uskalsin ottaa sen treeneihin.
Seuraamisella taas lähettiin. Otettiin suoraa pätkää ja käännöstä vasempaan. Sonjalta saatiin hyviä vinkkejä siihen, että annan käskyn hieman ennakkoon, niin tyttönen tajuaa, et "jotain on tulossa". Saatiin myöskin seuraamista tiiviimmäks, kun tehtiin käännöksiä.
Tytöllä oli tänään seuraamisessa kontakti hieman hukassa. Liekö johtua juoksuista, jotka vetelee ihan viimeisiään. Sitä saatiin onneks korjattua, mut täytyy kiinnittää siihen jatkossakin enemmän huomiota.
Luoksepäästävyyttä harjoteltiin nyt kesken treenien, niinku viime kerralla Lindan kanssa mietittiin.
Otin tytön perusasentoon ja Sonja käveli vierestä. Alkuun typy nosti persettään ylös ja pälyili Sonjan suuntaan. Sit kun pysyi aloillaan, Sonja tuli lähelle ja työnsi nakkia Paulin suuhun. Tyttöhän tykkäs. ;)
Hiljalleen Paulikin tajus jujun ja pysyi aloillaan saaden nakkeja Sonjalta ja tietysti palkkaa ja kehuja multakin. Selvästi tuo pimu tarvii tälläsen "hitaan lähestymisen". Mutta niin se vaan päästi Sonjan rapsuttelemaan poskeaan reagoimatta siihen mitenkään. :) Sonja ei missään vaiheessa puhunut mitään eikä kattonut Pauliin.
Paulin ongelmahan ei ole se ettäkö olis vaaraksi lähestyjälle. Päinvastoin, se menee syliin asti jos ei pidä hihnasta kiinni. :D
Hyppyä treenattiin tänään niin että palkkasin ihan suoraan hypyn jälkeen. Muutama meni käsiavulla ja muutama ilman. Tyttö tykkää loikkia ja on innokas.
Laitoin Feon autoon siksi aikaa, kun Sonja treenas Minnin. Mietin et kuinkahan käy.. viimeks tyttö hyyty autossa odottelun jälkeen, mutta ei tällä kertaa.
Sonja rohkaisi kokeilemaan saksalaista täyskäännöstä. Voi elämä. Mun putkiaivot vaan ei hiffaa sitä. :D Ruman kanssa siinä onnistuttiin aikanaan rallytokokisoissa, mut sitäkin hiottiin MUN päähän vaikka kuin kauan :D Lopulta saatiin se sujumaan pallon kanssa. Otettiin myös sitä "tuttua ja turvallista" täyskäännöstä ja tällä kertaa namin kanssa, ni ei menny mun osalta sähläämisex.
Eläinkokeita suosivana päätin koittaa liikkeestä maahanmenoa ihan käsiapua. Ja SILTI mä menin antamaan sen käsiavun. :D No, toisella ja kolmannella kerralla tajusin pitää itteni kurissa ja typyhän meni maihin hienosti. Ei otettu enempää toistoja, kun kaks meni ihan putkeen.
Siirryttiin luoksetuloon. Ensin tyttö livisti kahdesti ja sain käydä palauttamassa. Mietin et kuinkahan monta toistoa joudutaan vetämään, et saadaan onnistumaan. Ei meinaa likka malttaa nyt yhtään. :/
Vaan eipä tarvittu, ku kax seuraavaa ja ne oli kumpikin todella suoria, tiiviitä ja vauhdikkaita. Siihen oli hyvä lopettaa ja vetästä loppuleikit kehiin. Pauli sai taistella vielä Sonjankin kanssa. :)
Mietin, et olisin ottanu paikallamakuutakin, mut kun tyttö on nyt livistellyt ja luoksetulot meni nappiin, jätin ne ens kertaan, niin jäi hyvät fiilikset treeneistä. :)
Niin joo.. ja silloin, kun Paulin otin toistamiseen kentälle, kokeiltiin vielä luoksepäästävyyttä. Meni niin hienosti kerrasta, että annettiin olla siinä. Hirveet kehut ja kunnon palkat päälle! Siitä se lähtee! :D
Joku käsky siihen pitäis saada yhdistettyä. Kokeilin "odota", mut tyttö meni siitä hämilleen. "Odota" on meillä käsky siihen, kun jätän koiruuden odottamaan ja poistun itse kauemmas. Sekoitti tässä ihan selvästi, kun mä en poistunutkaan mihinkään vaan toinen tulikin lähelle.
Ehdotuksia otetaan vastaan, mulla lyö tyhjää. :D
Kiitokset Sonjalle ja boxuille treeniseurasta.
Perjantaina tottista seuraavan kerran. Pitää käydä tekemässä töitäkin välillä. ;)
Ei tarvinnu kauas ajella, kun sovittiin tärskyt viereiselle kentälle.
Paulilla oli siis kotikenttäetu. ;)
Sonja treenasi ensin wanhus-Pandan ja sen jälkeen otin Paulin kentälle.
Vähän oli sormet kohmeessa, kun oli kylmä ja tuulinen päivä. En viittiny ihan kauheesti Paulia "rääkätä", kun se oli järkänny eilen mulle ripuliyllätyksen, kun olin duunissa. Tyttönen oli kuitenkin jo selvästi pirtee aamulla, ni uskalsin ottaa sen treeneihin.
Seuraamisella taas lähettiin. Otettiin suoraa pätkää ja käännöstä vasempaan. Sonjalta saatiin hyviä vinkkejä siihen, että annan käskyn hieman ennakkoon, niin tyttönen tajuaa, et "jotain on tulossa". Saatiin myöskin seuraamista tiiviimmäks, kun tehtiin käännöksiä.
Tytöllä oli tänään seuraamisessa kontakti hieman hukassa. Liekö johtua juoksuista, jotka vetelee ihan viimeisiään. Sitä saatiin onneks korjattua, mut täytyy kiinnittää siihen jatkossakin enemmän huomiota.
Luoksepäästävyyttä harjoteltiin nyt kesken treenien, niinku viime kerralla Lindan kanssa mietittiin.
Otin tytön perusasentoon ja Sonja käveli vierestä. Alkuun typy nosti persettään ylös ja pälyili Sonjan suuntaan. Sit kun pysyi aloillaan, Sonja tuli lähelle ja työnsi nakkia Paulin suuhun. Tyttöhän tykkäs. ;)
Hiljalleen Paulikin tajus jujun ja pysyi aloillaan saaden nakkeja Sonjalta ja tietysti palkkaa ja kehuja multakin. Selvästi tuo pimu tarvii tälläsen "hitaan lähestymisen". Mutta niin se vaan päästi Sonjan rapsuttelemaan poskeaan reagoimatta siihen mitenkään. :) Sonja ei missään vaiheessa puhunut mitään eikä kattonut Pauliin.
Paulin ongelmahan ei ole se ettäkö olis vaaraksi lähestyjälle. Päinvastoin, se menee syliin asti jos ei pidä hihnasta kiinni. :D
Hyppyä treenattiin tänään niin että palkkasin ihan suoraan hypyn jälkeen. Muutama meni käsiavulla ja muutama ilman. Tyttö tykkää loikkia ja on innokas.
Laitoin Feon autoon siksi aikaa, kun Sonja treenas Minnin. Mietin et kuinkahan käy.. viimeks tyttö hyyty autossa odottelun jälkeen, mutta ei tällä kertaa.
Sonja rohkaisi kokeilemaan saksalaista täyskäännöstä. Voi elämä. Mun putkiaivot vaan ei hiffaa sitä. :D Ruman kanssa siinä onnistuttiin aikanaan rallytokokisoissa, mut sitäkin hiottiin MUN päähän vaikka kuin kauan :D Lopulta saatiin se sujumaan pallon kanssa. Otettiin myös sitä "tuttua ja turvallista" täyskäännöstä ja tällä kertaa namin kanssa, ni ei menny mun osalta sähläämisex.
Eläinkokeita suosivana päätin koittaa liikkeestä maahanmenoa ihan käsiapua. Ja SILTI mä menin antamaan sen käsiavun. :D No, toisella ja kolmannella kerralla tajusin pitää itteni kurissa ja typyhän meni maihin hienosti. Ei otettu enempää toistoja, kun kaks meni ihan putkeen.
Siirryttiin luoksetuloon. Ensin tyttö livisti kahdesti ja sain käydä palauttamassa. Mietin et kuinkahan monta toistoa joudutaan vetämään, et saadaan onnistumaan. Ei meinaa likka malttaa nyt yhtään. :/
Vaan eipä tarvittu, ku kax seuraavaa ja ne oli kumpikin todella suoria, tiiviitä ja vauhdikkaita. Siihen oli hyvä lopettaa ja vetästä loppuleikit kehiin. Pauli sai taistella vielä Sonjankin kanssa. :)
Mietin, et olisin ottanu paikallamakuutakin, mut kun tyttö on nyt livistellyt ja luoksetulot meni nappiin, jätin ne ens kertaan, niin jäi hyvät fiilikset treeneistä. :)
Niin joo.. ja silloin, kun Paulin otin toistamiseen kentälle, kokeiltiin vielä luoksepäästävyyttä. Meni niin hienosti kerrasta, että annettiin olla siinä. Hirveet kehut ja kunnon palkat päälle! Siitä se lähtee! :D
Joku käsky siihen pitäis saada yhdistettyä. Kokeilin "odota", mut tyttö meni siitä hämilleen. "Odota" on meillä käsky siihen, kun jätän koiruuden odottamaan ja poistun itse kauemmas. Sekoitti tässä ihan selvästi, kun mä en poistunutkaan mihinkään vaan toinen tulikin lähelle.
Ehdotuksia otetaan vastaan, mulla lyö tyhjää. :D
Kiitokset Sonjalle ja boxuille treeniseurasta.
Perjantaina tottista seuraavan kerran. Pitää käydä tekemässä töitäkin välillä. ;)
sunnuntai 1. toukokuuta 2011
Mätsäreitä
Viime vuosi meni Ruman kanssa mätseissä juostessa. Se oli meille ihan uusi yhteinen harrastus, mut mummeli tuntui siitä tykkäävänkin, niin mikäs siinä.
Veteraanien voitto lohkesi Turussa alkuvuodesta ja ihan ensimmäisessä veteraani-luokan esiintymisessään mummeli oli Koneen kentällä muinoin sinisten vetskujen ykkönen ja BIS 5. Sen jälkeen lohkesi muutamia sinisten ykkösiä, mutta vain kerran tuli sijoitus BIS-kehässä, tuolloin BIS 4.
Turusta lohkesi myös isojen punaisten toinen sija! Se oli meille yhtä juhlaa! :D
Mummelin kehäesiintyminen oli toisinaan täydellistä ja sitten oli niitä päiviä, kun kaikki muu olisi kiinnostanut enemmän. :D Kaikenkaikkiaan hyvät fiilikset ja muistot on jäänyt Rumuuden kauneuskilpailuista. <3
Feo oli Ruman "varjossa" viime vuoden ja nyt ollaan käyty neljä kertaa kehässä pitkän tauon jälkeen. Turussa tyttönen oli PUN 2, muutama viikko sitten järvenpäässä PUN 1 ja BIS 4. Tyttönen lohkaisi kunnon potin!
Vappukin on mennyt mätsäillessä. Eilen oltiin Juvanmalmilla Espoossa ja tyttönen oli hienosti PUN 3. Tänään käytiin Konalassa tepastelemassa Koirakoulu Kompassin mätsissä ja tyttönen oli taas ihan liekeissä ollen PUN 5!
Tuomarit ovat kovasti kehuneet Paulin reippautta ja avoimmuutta. Lauantainen tuomari sanoi ettei ole noin avoimeen valkkariin ennen törmännytkään. Tiedä sitten missä metsän keskellä se on käyskennellyt. ;D
Tyttönen vaan on muuttunut niin täysin! Ainahan se on kivasti esiintynyt ja liikkunut hienosti, mut nyt relaa kehän ulkopuolellakin ja käyttäytyy niin mallikkaasti. <3
Pauli on tähti <3
Veteraanien voitto lohkesi Turussa alkuvuodesta ja ihan ensimmäisessä veteraani-luokan esiintymisessään mummeli oli Koneen kentällä muinoin sinisten vetskujen ykkönen ja BIS 5. Sen jälkeen lohkesi muutamia sinisten ykkösiä, mutta vain kerran tuli sijoitus BIS-kehässä, tuolloin BIS 4.
Turusta lohkesi myös isojen punaisten toinen sija! Se oli meille yhtä juhlaa! :D
Mummelin kehäesiintyminen oli toisinaan täydellistä ja sitten oli niitä päiviä, kun kaikki muu olisi kiinnostanut enemmän. :D Kaikenkaikkiaan hyvät fiilikset ja muistot on jäänyt Rumuuden kauneuskilpailuista. <3
Feo oli Ruman "varjossa" viime vuoden ja nyt ollaan käyty neljä kertaa kehässä pitkän tauon jälkeen. Turussa tyttönen oli PUN 2, muutama viikko sitten järvenpäässä PUN 1 ja BIS 4. Tyttönen lohkaisi kunnon potin!
Vappukin on mennyt mätsäillessä. Eilen oltiin Juvanmalmilla Espoossa ja tyttönen oli hienosti PUN 3. Tänään käytiin Konalassa tepastelemassa Koirakoulu Kompassin mätsissä ja tyttönen oli taas ihan liekeissä ollen PUN 5!
Tuomarit ovat kovasti kehuneet Paulin reippautta ja avoimmuutta. Lauantainen tuomari sanoi ettei ole noin avoimeen valkkariin ennen törmännytkään. Tiedä sitten missä metsän keskellä se on käyskennellyt. ;D
 |
| hienosti liikkuu |
 |
| jotain kovin kiinnostavaa oli jossain. :D |
Tyttönen vaan on muuttunut niin täysin! Ainahan se on kivasti esiintynyt ja liikkunut hienosti, mut nyt relaa kehän ulkopuolellakin ja käyttäytyy niin mallikkaasti. <3
Pauli on tähti <3
 | |
| BIS 4 ! |
lauantai 30. huhtikuuta 2011
Tottista 29.4.11
 |
| seuraa |
Näin se alkoi treenikausi sitten ihan "tosissaan". Paulin kanssa ollaan pari kertaa käyty iteksemme treenaamassa pikaseen, mutta nyt saatiin Lindan kanssa aikataulut natsaamaan ja päätettiin kattoa mihin ollaan viime syksynä jääty.
Pyysin Lindaa vetämään meille "alokasluokankokeenomaisen" treenin ja antamaan sitten palautetta ihan suoraan, niin nähdään mitä lähdetään hiomaan ensimmäisenä. Missä on eniten tekemistä jne..
Ihan alkuun pidettiin pieni palaveri ja kerrankin kirjattiin paperille, mitä kumpikin tekee, jotta voidaan treenien lopuksi tehdä yhteenveto.
Halusin ensin ottaa ihan vain kontaktia ja muutaman hypyn, kun este on ollut mukana viime syksyn alkupuolella viimeksi. Kontaktissa ei tietenkään ollut ongelmia ja hyppykin tuli helposti muutamalla käsiavulla.
Luoksepäästävyys on haasteellinen, kun Paulin kuuluu mielestään härvätä ja hörvätä. Ja, kun vielä ihQ-Linda kopeloi, niin eihän siinä voi olla paikallaan. :D En tiedä pitääkö sitten alkaa pyytämään ventovieraita ihan vaikka vaan lenkillä kopeloimaan vai tehdäänkö niin, että otetaan luoksepäästävyyttä vaikka treenien lopussa tai keskellä, kun pahin virtapiikki on laantunut. Likka, kun vetää HIEMAN kierroksilla aina kentälle päästessään. ;)
Voihan paikallamakuu.. Aaargh.. voisin keksiä miljoona tekosyytä juoksuista yms. Mut faktoina menee muutama; etäisyys oli tavallista pidempi, aika pidempi ja vieressä härväsi poikia fudispallon kanssa ja niillä oli joku ihme innostus käppäillä ihan liki pomputellen palloa samalla.
No, tässä täytyy ottaa nyt itteensä niskasta kiinni ja vaatia enemmän. Eihän siitä tuu mitään,ku en ite jaksa nököttää paikallani tarpeeks kauaa. ;D Sekunttikello siis messiin, kun treenailen itekseni.
Seuraamisesta saatiin Lindalta hyvää palautetta. Pauli oli innokas, pysy hienosti mukana, oli suora ja tiiviskin.
MUTTA.. mitä tapahtuu mun päässä, kun Linda hihkasee "täyskäännös". Pasmat meni aivan sekasin enkä enää tienny mitä mun kuuluis tehdä :D
Sama homma käännösten kanssa. Pitäs vissiin opetella kumpi on oikea ja kumpi vasen. :D
Huomas kyllä, et tauko oli tehny likalle hyvää. Tahdinvaihdot ja seuraamiset ilman hihnaakin meni kivasti. Liikkeestä pysähtymisessä typy istahtaa vähän vinoon, mut uskoisin sen korjautuvan pienellä muistutuksella.
 |
| liike seis |
 |
| pallo-palkka on JEES! |
Jättöliikkeitä ei olla otettu sitten viime syksyn. Eipäs.. nyt valehtelin! Viikolla kokeilin käsiavulla maahanmenoa. Mut seisomaan jääminen on jäänyt unholaan. Näissäkin siis suurta petraamista!
Hyppy meni hienosti jo ilman käsiapua ja Pauli loikkasi, kuin vanhatekijä.
Jostain syystä meijän "kokeesta" unohtui luoksetulo, mutta se korjattiin, kun otin Paulin toistamiseen kentälle Lindan treenattua Bea siinä välissä.
Se uudestaan ottaminen olikin sitten ISO VIRHE!
Paulilla oli vire laskenut, seuraamisessa jätätti ja sitä sai innostaa, että sain sen oikealle kohdalle. Luoksetulot meni kivasti ja päätin nyt, että otan sen jatkossa aina ensin eteen ja siitä vasta sivulle. On ollut kummallakin pasmat vähän sekaisin, kun ei olla osattu päättää otanko suoraan sivulle vai eteen. Nyt on selkeet suunnat, niin ehkä se siitä vahvistuu taas entiselleen.
 |
| luoksetulo |
Kuitenkin jäi ihan posiitinen fiilis. Lindan palaute oli parempaa, ku osasin odottaa ja se motivoi tekemään vielä enemmän. Saatin vedettyä hyvä loppupalaveri ja pohdittua mikä meni vikaan missäkin vaiheessa.
Mun täytyy keskittyä enemmän siihen mitä MÄ teen, jottei Pauli hämäänny seuraamisessa. Myöskin täytyy opetella tulkitsemaan Paulin virettä paremmin. Vaikka mulla vire pysyikin tokiinkin treeneihin, Pauli ei olis jaksanut enää. Autossakin on jo lämmin näillä keleillä vaikka iltasella oltiinkin liikenteessä.
Tästä on hyvä jatkaa ja maanantaina pitäs treenikalenterin tupsahtaa postilaatikkoon, niin pääsen suunnittelemaan kunnolla. :)
 |
| perusasento |
 |
| seuraa |
 |
| juosten |
perjantai 29. huhtikuuta 2011
Surua ja kauniita muistoja
| Kauan on edellisestä päivityksestä. Talvi oli kovin luminen, joten tottikset saivat jäädä. Feon, tuttavallisemmin nykyään Pauli, kanssa päästiin tutustumaan hakuilun ihmeelliseen maailmaan joissakin treeneissä. Niihinkin tosin tuli taukoa kovien pakkasten takia. Eikä aikataulutkaan voi aina osua yksiin isommassa porukassa. Kovin mukava laji ja tahtoisin perehtyä siihen enemmänkin. Paulikin tuntui tykkäävän. :) |  | |||||||||||||
| Ruman viimeiset treenit 15.4.2011 |
Talvi oli Rumalle kovin vaikea. :( Lonkat kipeytyivät entisestään, liukkailla oli vaikea pysyä pystyssä ja kun jalka lähti alta, teki todella kipeeä. Syvässä hangessa wanhuksen oli lähes mahdotonta liikkua.
Lenkit olivat lyhyitä ja se vei omalta osaltaan wanhuksen jaksamista ja lihaksia. Kuinka pahalta tuntuikaan tehdä ja puuhata Feon kanssa, kun Ruma jäi yksinään kotiin. Lenkit oli lyhyitä, toisinaan ei päästy kauaksikaan, kun tytteli liukastui jo parkkiksen reunamilla. Ikean parkkipaikka taisi olla niitä ainoita, jossa saatoin antaa sen jolkotella ilman pelkoa liukastumisesta ja umpihangen aiheuttamasta rasituksesta.
Törmäsin netissä ilmoitukseen yliopistollisen eläinsairaalan nivelrikkotutkimuksesta. Otin siitä selvää ja Ruma pääsi perusteelliseen terveystarkastukseen, jossa tutkittiin ontumiset, kuvattiin vanhuksen lonkat, selkä ja polvet ja otettiin laajat verikokeet.
Lonkkien nivelrikko oli huomattu jo edellisenä kesänä, se ei niinkään tullut yllätyksenä vaikka luulinkin rikon olevan lievempi ja vain toisessa lonkassa. Oikean lonkan rikko oli paha ja vasemmastakin rikkoa löytyi.
Pahin tulos saatiin verikokeista. Rumalla oli kalsium-arvot korkealla, joka viesti kasvainsairaudesta.
Lääkäri halusi vielä uusia verikokeet varmistuakseen ettei kyseessä ollut mittausvirhe tms.
Ruma meni lopulta yllättävän nopeasti huonoon kuntoon. Vatsa ei tahtonut toimia, tai toimihan se, mutta liian nopeasti. Kiidätin sen lääkäriin, kun tavaraa tuli molemmista päistä niin kovalla voimalla ettei tyttö tahtonut tolpillaan pysyä. Röntgenkuvissa ei näkynyt mitään. Tyttö nesteytettiin ja aloitettiin antibiotit ja kolmet muut lääkkeet tasapainoittamaan vatsan toimintaa. Niistä oli apua hetken, mutta vatsa ei palautunut enää ennalleen.
Viimeisinä päivinä tuntui, että ruoka tuli suoraan läpi eikä sitä juurikaan imeytynyt.
Särkylääkkeet vaihdettiin rimadylista tramaliin. Tramalin avulla wanhus saattoi levätä kotona eikä enää "kipupiipannut" pitkin öitä. Kaivautui silti maton alle, petasi ja "murtautui" tuulikaappiin, jotta sai nukkua kiinni ulko-ovessa. Taisi haluta viileään. Rikkoi kulmahampaansakin näissä "touhuissa".
Tramalin avulla Ruma sai kuitenkin nauttia koiramaisista päivistä, sillä ne selvästi lievittivät kipua. Toki Ruma oli omaitsensä loppuun asti, eikä ulkona näyttänyt kipuilua ollenkaan. Kamalaa kuultavaa ja katseltavaa se kuitenkin oli sitten kotona.
 |
| Tyttöset 16.4.11 |
Maanantaina 11.4 heräsin väsyyneenä, kun olin taas kuunnellut Ruman valitusta pitkin yötä. Kakka oli taas tullut sisälle. Tyttönen ei enää edes ehtinyt pyytää ulos, vaikka aina ennen heitti vaikka voltteja päästäkseen ulos ettei tarvitsisi sisälle tehdä.
Puoli viideltä aamulla seistessäni ulkona katsomassa, kuinka kipeetä Ruman teki käydä kakalla, päätin ettei näin voi jatkua. Tein elämäni kamalimman päätöksen. Annoin Rumalle reilun viikon aikaa. Tai lähinnä annoin sen itselleni.
Silloin se tuntui niin kamalalta. Tuntui, että kaikki jäävät kesken ja keksin päässäni tekosyitä siihen ettei näin tarvitsisi tehdä. Lääkärikin sanoi lopuksi, että ne kuusi nisäkasvainta olivat luultavimmin niitä etäpesäkkeitä ja jossain Ruman sisällä tikitti aikapommi. Pommi oli viritetty ja se oli pysäytettävä, ennenkuin aiheuttaisi enempää turhaa kipua.
Meillä oli Ruman kanssa viimeisinä päivinä kaksi sääntöä;
1. KAIKKI on sallittua
2. Kipulääkettä niin paljon, kun vaan voi antaa.
Näillä mentiin ja sain vielä nauttia Rumastani reilun viikon. Välissä oli parempia päiviä ja sitten oli niitä päivä, kun tuntui ettei tytteli jaksaisi enää seuraavaan päivään.
 |
| Rannalla rokaten 17.4.11 |
Silti kiirastorstai tuli liian nopeasti. Keskiviikkoiltana käytiin Ruman, Lindan ja Titon kanssa räpsimässä kuvia Haukilahden rantakalliolla. Niin kauniita kuvia. Kiitos Linda! <3
 |
| Viimeinen yhteinen ilta 20.4.11 |
Kiirastorstain aamu... Aamu jonka en olisi halunnut koskaan tulevan.
Se tuli kuitenkin ja se oli Ruman viimeinen aamu.
Pakkasin koirat autoon kuudelta aamulla. Tiputin lapset tarhaan ja menin tunniksi töihin tekemään ne pakolliset. Koirat saivat olla sielläkin mukana.
Sieltä matka jatkui Vantaalle Lindan, Vitsin ja Kodan luokse. Viimeinen päivä oli täynnä vauhtia, vauhtia ja vauhtia. Ruma sai ajaa vielä viimeisen jäljen, juosta ja rellastaa niin paljon, kun jaloista lähti. Ihan leikkimielistä tottistakin otettiin. Tosin siinä tuli kontaktissa molemmat tytöt samalla. :D Tramalia ja rimadylia oli aamusafkan seassa koko päiväannoksen verran ja se riittikin juuri siihen mihin oli tarvis.
Ruma söi kotirappusilla lusikasta tölkkiruokansa loput ja maitorahkankin, jota oli jäänyt aamiaisesta yli. Tölkkiruoka oli ollut kiellettyä jo vuosia, kun niissä oli vehnää eikä vatsakaan niitä oikein sietänyt. Siispä viimeisenä päivänä herkuteltiin. Maitorahkalla oli hyvä sotkea koko kuono, omat tassut ja mun housutkin.
 |
| sivulle x 2 ;) |
 |
| Me kolme.. vielä kolme tuntia. |
 |
| Ruman ystävät; Vitsi, Koda ja Pauli |
 |
| laumaa 21.4.11 |
Päivä kului, tunnit kuluivat.. Kello läheni kuutta.
Mervi tuli ja mentiin vielä pellolle. Ensin Paulin ja Ruman kanssa ja sitten vielä viimeisenä vain Ruman kanssa.
Muistan, kun sanoin sille "hei, mee pois, toi tuntuu häiritsevältä". Ja siinä se käveli. Mun oma rakas Rumani. Vasemmalla kuin seuraa-käskyn alla ja täydellisessä kontaktissa pitkän tovin. Ihan pyytämättä, ihan ilman käskyä. Ja mä sanoin sille noin.
Niin alkoivat hiipua rakkaan mummelin voimat. Auto veti puoleensa ja tyttö pyysi päästä autoon.. Autoon, jolla mentiin pellolta suoraan eläinlääkärille.
 |
| Viimeiset puoli tuntia |
Ruma oli niin rohkea. Iloisin mielin asteli viimeiselle matkalleen, ahneena kuin aina otti lääkäriltä vastaan nameja.. Ei ollut moksiskaan pistoksesta, tohelsi kuin aina ennenkin...
Sitten menivät silmät kiinni, tuli väsy. Ja tuli uni, ikuinen uni. Ruma oli poissa. Mun rakas Rumani.
Mervi ajoi mut kotiin. En kuitenkaan kyennyt vielä astumaan ovesta vain yhden koiran kanssa.
Lähdin Paulin kanssa rantaan, jossa oltiin Ruman viimeisenä iltana olleet. En saanut itseäni ulos autosta. Istuin siellä pitkään, Pauli oli ihan hiljaa omassa boxissaan.
Lähdettiin Lindalle. Ajattelin, että olisi hyvä päättää päivä siellä, missä oltiin suurinosa siitä päivästä jo oltu, ja siinä seurassa, jossa Ruma oli lähes koko viimeisen päivänsä ollut. Otin Paulin autosta ja se jäi hetkeksi tuijottamaan Ruman boxin ovea.. ei, sieltä ei enää tule ketään, ei ainakaan Rumaa.
Nukuin Feon kanssa alakerrassa, siinä missä Ruman peti oli ollut. Siinä missä nukuin Ruman kanssa Ruman viimeisen yön. Tuntuu ehkä joidenkin mielestä kovin hassulta, mutta siinä vaiheessa ainoa paikka mistä tuntui oikealta hakea lohtua, oli Feon kainalo. Olisin varmaan niin hukassa ilman tuota höveliä pikkublondiani. <3
Näin lähti elämäni valo, ensimmäinen oma koirani. Koira, jolta opin niin paljon. Koira, joka ei tuominnut minua. Koira, joka antoi kaikki lukemattomat virheeni anteeksi. Koira, joka teki tulevien koirieni elämän paljon helpommaksi. Koira, joka suoriutui ensimmäisen koiran roolistaan täydellisesti.
KOIRA, JOLLAISTA EI ENÄÄ KOSKAAN TULE. Koira, joka oli enemmän kuin perheenjäsen, ystävä ja uskollinen seuralaiseni. <3
Hyvästi, Ruma. Ja KIITOS! <3
 |
| Aina yhdessä... |
 | |
| ... Rumani ja minä <3 |
lauantai 20. marraskuuta 2010
Harmeja :( ja hakuilua :)
 |
| Ensilumi saapui Kökkeliin :) |
Kuinka voikaan musta wanhus seota tosta valkoisesta tökötistä. Sehän oli, ku pentu.. ainakin alkuun :)
 |
| Paulia nauratti! :D |
 |
| Pauli ja Paulin lentäväesine :D |
Feon "jarrunappulat" oli sen näköset, ku joku olis kuorinu ne jollain veitsellä. :( Ne kyl tyrehty nopeesti, kun kotiin tultiin, mut aukes sit heti uudestaan, kun käytin tyttöä pissalla. Illalla Feo ei pystynyt ees paskalla käymään, kun koipiin sattui. :( Vaikka oli mun sukat ranteissa, ne aukes silti..
Seuraavana aamuna ne näytti taas ihan hyviltä, mut yöllä oli ollut sen verran pakkasta, et lumen pinta oli vähän jäätynyt ja sehän rikkoi sit nappulat uudestaan. Eipä ollu sukista ja sideharsosta niiden alla, mitään hyötyä. :(
Kävin apteekista hakemassa kunnon rasvat ja sellaista "itsekiinnittyvää" sidettä. Paketoin ensin vaan ranteet ja tyttö oli niin helpottuneen näköinen, kun pystyi kävelemään hangessa ja pääsi paskalle ilman kipuja. :)
On muuten hienot paketit -mustat siteen joissa valkoisia pääkalloja! :D \,,/
Yöksi laitoin rasvaa anturoihin ja Titon vanhat sukat päälle ja teipillä kiinni. Olin ihan varma, et se repii ne irti, mut yllätyksekseni huomasin, et sukat oli aamullakin jalassa. Liekö ollut vaikutusta sillä, et suihkutin sukkiin cothivetiä. On meinaan semmonen haju, mitä paimenet kammoksuu. :D Rumaa ahistaa Feon lemuaminen. :D
Aamulla riisuin tytöltä sukat pois ja anturat näytti hyviltä. Laitoin ranteisiin uudet paketit ja otin likan sit kuitenkin haku-treeneihin mukaan. Olin illalla vielä sitä mieltä etten ota ollenkaan, mut enhän mä malttanut toista kotiin jättää. Vaik en oo ihan saletti kumpi meistä on noista hakuiluista tällä hetkellä enemmän innoissaan. :D
Ei ihan putkeen mennyt lähteminen! Treenikassi jäi himaan -namit oli onneks toisessa kassissa ja mun lämpöset vaatteet. Huomasin sen niin kaukana etten tosiaan olis ehtiny enää hakemaan. Enkä tietenkään sit tajunnu Merviltä pyytää Feolle takkia lainaksi. Fiksu minä!
Onneks mulla oli yks fleece-viltti autossa, niin heitin sen Feon boxiin et olis edes vähän jotain lämmikettä. Enpä kyl tiedä lämmittikö muuta ku mun mieltä ;) Ehkä ens kerralla muistan sit sen takinkin ottaa.
Musta tuntu et mä olin taas ihan hukassa noiden maalimieshommien kanssa. Kaikki termit menee ihan ohi ja sit mä unohdan kesken kaiken, et pitikö mun mennä maihin vai juosta vaan niin perkeleesti. :D
Feon ottamista pähkäilin edelleen, mut lumi oli niin pehmeetä, et otin sit tytön kuitenkin. Alkuun oli namirinkiä ja Paulihan meinas syödä ruokkivan kädenkin. Kaks suoraa lähtöä(?) otettiin. Edelleen mun pitää skarpata koiran lähettämisen ajoituksen kanssa ja muistaa hilpasta heti perään, ni Peon ei tarvii katella mihin mä oon jääny. Kyllä me vielä opitaan.. toivottavasti! ;D
Treenien jälkeen Feo olis saanu leikkiä Riesan kanssa, mut oli niin tyhmis ettei lähteny Riesan yllytyksistä huolimatta hippasille.. Tyhmispauli! :P
Ja mikä parasta, huomenna päästään kans touhuilemaan!!! En vielä tiedä mitä, mut jotain me tehään :D
P.S. Olin kirjottanu vahingossa tohon otsikkoon "nakuilua"... onneks tässä on tää esikatselu-juttu, niin huomaa tollaset lipsahdukset.. ;D
tiistai 16. marraskuuta 2010
Se on loppu ny!!
..meijän toko-kurssi nääs. :(
Vähän jännäkakka housussa ja pahoin entein lähettiin touhuilemaan tytteleiden kanssa. Pohdin et mitähän siitä mahtaa tulla noiden juoksujen takia, mut olin kyllä positiivisesti yllättynyt molemmista tyttösistäni. :)
Käytiin koppasemassa Linda kyytiin ja suunnistettiin treenipaikalle.
Rumuus sai tulla ensin ja otettiin ihan vaan perusasentoa ja kontaktia. Wanhus oli intopiukeena, mut yliyrittämistä ei tullut, kun rupateltiin siinä Lindan kanssa ja sit "vaivihkaa" Ruman kanssa hommailtiin. :) Tarkotus oli muutenkin pitää nää treenit Ruman kanssa lyhkäsinä ja kivoina. Edelleenkään mun pinna ei sen kanssa kestä kovinkaan hyvin.. tyhmä minä! :(
No, mut nyt ei menny missään välissä noppa nenään ja kovin oli kivaa niin koiruudella, ku ohjaajallakin. :)
Linda oli ottanut muovisen noutokapulan mukaan, kun ollaan puheltu, et lähettäis työstää noutoa.
Nakattiin kapula kenttään ja Ruma oli et "mikäs se tämä on?" ja kävi tuuppasemassa.. Linda sitä vähän töni (kapulaa, ei Rumaa ;)) ja Ruma oli taas et "mikäs se tämä onkaan?" ja sit se hiffas, et "jumanskekka sentään!! mä saan namia, ku mä tökkäsen tota!!" ;) Rumalla siis on kuin onkin aivot!
Nopeesti se hiffas, et kapula on pop ja rupes pelaamaan sillä. Ruma on etevä urpåeinari. <3
Kelasin et otan Rumalle luoksetuloa. Otin joo ja typy toimi muuten kivasti, mut parkkeeras tohon mun vasemman kengän eteen. Kelattiin Lindan kans et käsken sen sivulle. Kutsuin ensin ja vauhdissa hihkaisin "sivulle" ja ämmä veti maihin, suorastaan syöksyi... :D ööö...whaaat?! ;D
Lindan kans revettiin ihan täysillä ja päätettiin tehä eläinkokeita. Otettiin ihan "oikeilla käskyillä" ja kokeiltiin toimiiko tuo tuoksetulosta maahan ihan muutenkin, ku vahingossa ja toimihan se. :)
Ruma on käyny salaa treenailemassa tai sit sillä on salaisia kykyjä.. ;)
Ruma sai patukkariehumiset ja kirmasi sit voittajana autolle.
Pauliina.. Nii.. virtaavirtaavirtaa.. :D
Meillä oli siinä aikaa ennen tunnin alkua, ni otin tyttöä perusasentoon ja palkkasin kestosta ja kontaktista. Muutama pieni seuraamispätkä ja pari hyppyä myös. Likka sai liian energiansa purettua, niin oli sit helpompi keskittyä noin niinku muuten.
Tunnin alkuun otettiin tahdinvaihtoa seuratessa ja muistuteltiin mieleen käännöksiä. Jättöliikkeitä ei Paulin kanssa keretty ottaan ennen ku meijän piti mennä suorittelee "loppukoetta".
En lähteny vaatimaan nyt liikoja, vaan mentiin niinku hyvältä tuntui.
Kytkettynä seuraaminen meni kivasti, mut ilman hihnaa tyttö tuntu vähän laahaavan ja pallolla sain härkkiä tiiviimmäksi.
Liikkeestä maahan meni käsiavulla, samoin liikkeestä seisominen. Mut menivät kuitenkin kumpainenkin! :)
Luoksetulossa otin likan suoraan sivulle ja se meni hienosti! :)
Esteen kanssa ei ollut ongelmaa, vaikka oli Feon mittasuhteilla täyskorkea. Vielä lopuksi otettiin seuraaminen tahdinvaihdon kanssa, kun se pääsi unohtumaan jostain syystä kokeen alussa.. ;D
Kurssikaveri Luru kävi välissä suorittamassa oman osuutensa ja lopuksi otettiin paikallamakuuta. Ensimmäisellä olin ihan paskanjäykkänä ja varma, et nyt se kiimaperse sinkoaa jonnekin. HAH!! Se mihinkään menny!! Toisella kerralla olin jo ite rauhallisempi ja typsy myös. Eipä ollut ongelmia näissä ja hienosti likka nousi perusasentoonkin vaikkei sitä juurikaan olla harjoiteltu. :)
Patukan kanssa riehuttiin ja sit autoon.
Hyvät treenit, HYVÄ PAULI!! :D
Otin vielä Rumuuden uudestaan tutustumaan kapulaan. Nyt oli tuoreita pupunjälkiä sotkemassa harjoittelua, mut kivasti mummeli nosteli kapulaa. Lopuksi innostui niin, et lähti voittajan asenteella autolle ja vei kapulan boxiinsa asti. Hassu Rumuus. :D
Paulikin pääsi tekemään kapulaan tuttavuutta. Eipä paljoa tarvinnu niitä toisilleen esitellä, kun kapula oli jo suussa ja Pauli intona. Vähän oli ongelmia irrotuksen kanssa, mut muuten tyttönen hiffas hienosti.
Irrottamisesta puheenollen.. kävin sit leikittää kahdesti kesken treenien patukalla..
Mikä helvetti siinä irrottamisessa voi olla niin vaikeeta?!!? Pallosta viel suostu suht helposti luopumaan, mut se patukka.. Se on ku liimattu sinne suuhun!! Pakko oli tokalla kerralla vähän "hapettaa", ku ei sitä voi aina minuutti tolkulla odotella malttaisko neiti laskea irti vai ei.. :/
Mut irrotusvaikeuksista huolimatta tyttöset oli tänään erieteviä! :)
Perjantaille sovittiin Lindan kanssa alustavasti treenejä ja lauantaina sit hakuilemaan Feon kanssa. JEEJEE!!! :D
Kiitos vielä Lindalle, et saatiin olla kurssilla mukana ja oppimassa. <3
Vähän jännäkakka housussa ja pahoin entein lähettiin touhuilemaan tytteleiden kanssa. Pohdin et mitähän siitä mahtaa tulla noiden juoksujen takia, mut olin kyllä positiivisesti yllättynyt molemmista tyttösistäni. :)
Käytiin koppasemassa Linda kyytiin ja suunnistettiin treenipaikalle.
Rumuus sai tulla ensin ja otettiin ihan vaan perusasentoa ja kontaktia. Wanhus oli intopiukeena, mut yliyrittämistä ei tullut, kun rupateltiin siinä Lindan kanssa ja sit "vaivihkaa" Ruman kanssa hommailtiin. :) Tarkotus oli muutenkin pitää nää treenit Ruman kanssa lyhkäsinä ja kivoina. Edelleenkään mun pinna ei sen kanssa kestä kovinkaan hyvin.. tyhmä minä! :(
No, mut nyt ei menny missään välissä noppa nenään ja kovin oli kivaa niin koiruudella, ku ohjaajallakin. :)
Linda oli ottanut muovisen noutokapulan mukaan, kun ollaan puheltu, et lähettäis työstää noutoa.
Nakattiin kapula kenttään ja Ruma oli et "mikäs se tämä on?" ja kävi tuuppasemassa.. Linda sitä vähän töni (kapulaa, ei Rumaa ;)) ja Ruma oli taas et "mikäs se tämä onkaan?" ja sit se hiffas, et "jumanskekka sentään!! mä saan namia, ku mä tökkäsen tota!!" ;) Rumalla siis on kuin onkin aivot!
Nopeesti se hiffas, et kapula on pop ja rupes pelaamaan sillä. Ruma on etevä urpåeinari. <3
Kelasin et otan Rumalle luoksetuloa. Otin joo ja typy toimi muuten kivasti, mut parkkeeras tohon mun vasemman kengän eteen. Kelattiin Lindan kans et käsken sen sivulle. Kutsuin ensin ja vauhdissa hihkaisin "sivulle" ja ämmä veti maihin, suorastaan syöksyi... :D ööö...whaaat?! ;D
Lindan kans revettiin ihan täysillä ja päätettiin tehä eläinkokeita. Otettiin ihan "oikeilla käskyillä" ja kokeiltiin toimiiko tuo tuoksetulosta maahan ihan muutenkin, ku vahingossa ja toimihan se. :)
Ruma on käyny salaa treenailemassa tai sit sillä on salaisia kykyjä.. ;)
Ruma sai patukkariehumiset ja kirmasi sit voittajana autolle.
Pauliina.. Nii.. virtaavirtaavirtaa.. :D
Meillä oli siinä aikaa ennen tunnin alkua, ni otin tyttöä perusasentoon ja palkkasin kestosta ja kontaktista. Muutama pieni seuraamispätkä ja pari hyppyä myös. Likka sai liian energiansa purettua, niin oli sit helpompi keskittyä noin niinku muuten.
Tunnin alkuun otettiin tahdinvaihtoa seuratessa ja muistuteltiin mieleen käännöksiä. Jättöliikkeitä ei Paulin kanssa keretty ottaan ennen ku meijän piti mennä suorittelee "loppukoetta".
En lähteny vaatimaan nyt liikoja, vaan mentiin niinku hyvältä tuntui.
Kytkettynä seuraaminen meni kivasti, mut ilman hihnaa tyttö tuntu vähän laahaavan ja pallolla sain härkkiä tiiviimmäksi.
Liikkeestä maahan meni käsiavulla, samoin liikkeestä seisominen. Mut menivät kuitenkin kumpainenkin! :)
Luoksetulossa otin likan suoraan sivulle ja se meni hienosti! :)
Esteen kanssa ei ollut ongelmaa, vaikka oli Feon mittasuhteilla täyskorkea. Vielä lopuksi otettiin seuraaminen tahdinvaihdon kanssa, kun se pääsi unohtumaan jostain syystä kokeen alussa.. ;D
Kurssikaveri Luru kävi välissä suorittamassa oman osuutensa ja lopuksi otettiin paikallamakuuta. Ensimmäisellä olin ihan paskanjäykkänä ja varma, et nyt se kiimaperse sinkoaa jonnekin. HAH!! Se mihinkään menny!! Toisella kerralla olin jo ite rauhallisempi ja typsy myös. Eipä ollut ongelmia näissä ja hienosti likka nousi perusasentoonkin vaikkei sitä juurikaan olla harjoiteltu. :)
Patukan kanssa riehuttiin ja sit autoon.
Hyvät treenit, HYVÄ PAULI!! :D
Otin vielä Rumuuden uudestaan tutustumaan kapulaan. Nyt oli tuoreita pupunjälkiä sotkemassa harjoittelua, mut kivasti mummeli nosteli kapulaa. Lopuksi innostui niin, et lähti voittajan asenteella autolle ja vei kapulan boxiinsa asti. Hassu Rumuus. :D
Paulikin pääsi tekemään kapulaan tuttavuutta. Eipä paljoa tarvinnu niitä toisilleen esitellä, kun kapula oli jo suussa ja Pauli intona. Vähän oli ongelmia irrotuksen kanssa, mut muuten tyttönen hiffas hienosti.
Irrottamisesta puheenollen.. kävin sit leikittää kahdesti kesken treenien patukalla..
Mikä helvetti siinä irrottamisessa voi olla niin vaikeeta?!!? Pallosta viel suostu suht helposti luopumaan, mut se patukka.. Se on ku liimattu sinne suuhun!! Pakko oli tokalla kerralla vähän "hapettaa", ku ei sitä voi aina minuutti tolkulla odotella malttaisko neiti laskea irti vai ei.. :/
Mut irrotusvaikeuksista huolimatta tyttöset oli tänään erieteviä! :)
Perjantaille sovittiin Lindan kanssa alustavasti treenejä ja lauantaina sit hakuilemaan Feon kanssa. JEEJEE!!! :D
Kiitos vielä Lindalle, et saatiin olla kurssilla mukana ja oppimassa. <3
maanantai 15. marraskuuta 2010
Tottista, pentusylissätottista ja hakuilua :)
Näin tässä sit taas kävi, et on muka ollu niin paljosti kaikkea ettei oo ehtinyt tänne päivittelemään kuulumisia.
HYI MUA!!! ;)
Tossa välissä on nyt ollu niin monta viikkoa ja päivää, ettei voi kaikkea enää muistaa..
Viime tiistain tokoilut jouduttiin Feon kanssa jättämään väliin, mut onneks perjantaina saatiin Lindan kanssa aikataulut natsaamaan ja päästiin treenailemaan aamusta.
Paimenilla on kumpaisellakin juoksut ja taas sain kokea kuinka "ihanaa" se on, ainakin näin treenimielessä.*syvähuokaus*
Rumalla juoksut näkyy ihan arkipäivässäkin sillä, ettei sitä paljoa kiinnosta jos ollaan esim.pellolla ja kutsun sitä luokse.. Kattelee vaan taakseen ja jatkaa matkaa.. vanha harppu käy kukkoilee.. ;)
Paulihan se ensimmäisenä kentälle pääsi. Ei ihan ollut kestävyys tai mikään muukaan sitä luokkaa, mitä toivoisin. Keskittyminen oli rajattu kentän haisteluun. No, seuraamista saatiin otettua pienissä pätkissä -kun ensin sain koiran nokan nostettua sieltä nurmikosta. Oli pakko ottaa pakkia ja käyttää käsiapua ja namia, jotta saatiin edes jotain aikaiseks. Linda oli onneks muistuttelemassa, et juoksuinen narttu on aina juoksuinen narttu, niin en lähtenyt viemään Feolia suoraan makkaratehtaalle teurastettavaks.. ;D
Paikallamakuussa ei ollut ongelmaa, mut luoksetulo oli jotain todella mystistä alkuun. Likka tuli ku raketti, mutta painui suoraan ohi!!!! Mitäs helvettiä?!??!?! sinne se meni jonnekin nuuskuttelemaan, mut tuli sit kutsusta.
Toisella yrittämällä likka löysi paikkansa ja muisti et "ainii.. tää tehäänki näin". ;)
Hieman on tytöllä hakusessa se, et tuleeko eteen vai sivulle. Pitänee alkaa työstämään noihin eri käskyjä, niin ei oo likka sekaisin.
Esteen kanssa käytin vartaloapua. Vedettiin tosiaan tälläset "viittomakieliset" treenit, jottei tarvinnu vetää noppaa nenään.. ;)
Rumuus pääsi pitkästä aikaa mukaan. Sen kanssa käytiin tossa välissä kerran itekseen treenailemassa, mut muuten vanhus on lepuutellut himassa.
..Ja sen kyllä huomas!!! Mummeli oli "hieman" ylivirittynyt ja yliyrittämistä oli todellakin havaittavissa! :D
Pelkkää perusasentoakin jouduttiin vähän kaivelemaan, kun Rumuus oli sitä mieltä et menee vaikka perse edellä puuhun, mut keskittyminen oli sit senkin kohdalla vähän niin ja näin.. :D
Seuraamista hinkattiin tovin verran, että saatiin koira kulkemaan suorassa ja kontaktissa. Pyrki hyppimään ja pomppimaan, kun kuljin ite reippaasti. Jos taas hidastin, yritti poikittaa tai "peputtaa", jolloin jäi turhan taakse.
Ja se nenä.. sinne se pyrki koko ajan kiinni kenttään.. PRKL! :D
Ruman kanssa jätettiin nää treenit pelkkiin seuraamisiin, jottei lähe homma karkaamaan käsistä ja mulla menemään noppa nenään. Ruma sai riehua ja taistella vielä patukan kanssa ja sit pääsi autoon mutustelemaan puruluuta.
Linda treenaili pienen Piinan kanssa ja mun pentukuume senkun pahenee!! Mä haluun kans!!!
Mut en mä voi ottaa.. :(
Piinan treenien jälkeen kävin ottamassa Feon autosta, jotta pääsee leikkimään Piinan kanssa. Mutta kuinkas sitten kävikään.. :D
Sain jonkun kuningasidean treenata pentu kainalossa. :D Oli muuten helvetin hauskaa!! :D
Tai ainakin mun mielestä, Feosta en oo ihan niin varma. ;) Tästä vois kehittää ihan uuden lajin. ;)
Astetta enemmän haastetta siinä oli, kun piti keskittyä välillä molempiin. Feo sai extranamit, kun survoin sille nakkia suuhun samalla, kun otin Piinaa viereeni istumaan.
Seuraamisessa piti alkuun muistaa kattoa myös jalkoihinsa, kun siellä tepsutteli pieni saksalaistyttö ristiinrastiin välillä pomppien mua ja välillä Paulia vasten. :D
Loppupeleissä kaappasin vaavin kainaloon, Feolle namia käsiapuna ja hyvinhän se sujui. En vaan tienny, et kumpi Paulia kiinnosti enemmän; nami kädessä vai pentu kainalossa. ;D
Luoksetulossa olin ihan varma et Pauli tulee katujyrän lailla päälle ja kaataa meijät, mut kivasti se pysähtyi eteen ja tuli vielä käskystä sivullekin.
Päästettiin kakarat sit leikkimään keskenään ja vauhtia riitti. Feo oli välillä tylsä ja veti maihin jyystämään keppiä, mut Piinalla oli omat jipponsa saada panssarivaunu liikeelle..
Loppuhuipennuksena päätin kokeille meneekö Pauli täyskorkeesta esteestä yli. Tähän asti on korkeutta ollu se 50cm ja korotin vielä 10 sentillä. Ensin etukoivet vähän kosketti, mut otetettiin vielä vähän kauempaa vauhtia, niin yli mentiin hienosti.. ja tuli vielä takasinkinpäin ihan pyytämättä :D
_______________________
Ja sitten tuoreimpia tapahtumia:
ME PÄÄSTIIN HAKU-PORUKKAAN!!!
Mervi heitti mua viestillä loppuviikosta josko Feon kanssa lähettäis kokeilemaan lauantaina kuinka haku meiltä sujuu. Ja treenien lopuksi Mervi puhui meijät treeniryhmään sisään. HYVÄ MERVI!!! :D Ja kiitos muillekin!
Otettiin neljä suoraapistoa vai mitä näkölähtöjä ne sit onkaan.. minä noista termeistä tiedä! ;)
mut pääasia et Feolla oli kivaa ja mulla myös! Uusien kumppareiden osto on nyt edessä, olis kovin mukavaa jos niihin mahtuis myös villasukat.. ;)
Mervin Rontin kanssa pääsin kokeilemaan maalimiehen virkaa rullakoiralle ja Heinin Puuha Pete ilmaisi haukkumalla.. Ja niin ihana pieni Riesa-tytteli olisi kovin mielellään syöny sormetkin multa, kun nakit loppui. :D
Riesa on niin ihana! <3
Paulin systerille otettiin leikkimielisesti pari pistoa ja tytön sai palkata patukkataistelulla. Hitto, et on siskoksissa potkua! Tiikeri oli nimensä veroinen ja taisteli kuin PETO! :D
Odotan jo innolla ens lauantaita et päästään uudestaan!! :D
Huomenna on edessä viimeinen ohjattu toko-tunti ryhmässä.. :( Täytyy koittaa järkätä Lindan kanssa tokoiluun aikaa sit sen töiden ulkopuolella. Mun puolesta voidaan mennä vaikka keskellä yötä jos se siitä on kiinni. ;)
HYI MUA!!! ;)
Tossa välissä on nyt ollu niin monta viikkoa ja päivää, ettei voi kaikkea enää muistaa..
Viime tiistain tokoilut jouduttiin Feon kanssa jättämään väliin, mut onneks perjantaina saatiin Lindan kanssa aikataulut natsaamaan ja päästiin treenailemaan aamusta.
Paimenilla on kumpaisellakin juoksut ja taas sain kokea kuinka "ihanaa" se on, ainakin näin treenimielessä.*syvähuokaus*
Rumalla juoksut näkyy ihan arkipäivässäkin sillä, ettei sitä paljoa kiinnosta jos ollaan esim.pellolla ja kutsun sitä luokse.. Kattelee vaan taakseen ja jatkaa matkaa.. vanha harppu käy kukkoilee.. ;)
Paulihan se ensimmäisenä kentälle pääsi. Ei ihan ollut kestävyys tai mikään muukaan sitä luokkaa, mitä toivoisin. Keskittyminen oli rajattu kentän haisteluun. No, seuraamista saatiin otettua pienissä pätkissä -kun ensin sain koiran nokan nostettua sieltä nurmikosta. Oli pakko ottaa pakkia ja käyttää käsiapua ja namia, jotta saatiin edes jotain aikaiseks. Linda oli onneks muistuttelemassa, et juoksuinen narttu on aina juoksuinen narttu, niin en lähtenyt viemään Feolia suoraan makkaratehtaalle teurastettavaks.. ;D
Paikallamakuussa ei ollut ongelmaa, mut luoksetulo oli jotain todella mystistä alkuun. Likka tuli ku raketti, mutta painui suoraan ohi!!!! Mitäs helvettiä?!??!?! sinne se meni jonnekin nuuskuttelemaan, mut tuli sit kutsusta.
Toisella yrittämällä likka löysi paikkansa ja muisti et "ainii.. tää tehäänki näin". ;)
Hieman on tytöllä hakusessa se, et tuleeko eteen vai sivulle. Pitänee alkaa työstämään noihin eri käskyjä, niin ei oo likka sekaisin.
Esteen kanssa käytin vartaloapua. Vedettiin tosiaan tälläset "viittomakieliset" treenit, jottei tarvinnu vetää noppaa nenään.. ;)
 | ||
| seuraaminen meni ilman käsiapua, mut perusasentoa joutui korjaamaan. |
Rumuus pääsi pitkästä aikaa mukaan. Sen kanssa käytiin tossa välissä kerran itekseen treenailemassa, mut muuten vanhus on lepuutellut himassa.
..Ja sen kyllä huomas!!! Mummeli oli "hieman" ylivirittynyt ja yliyrittämistä oli todellakin havaittavissa! :D
 |
| Ruma "hieman" tiiviinä. "mä teen ihan mitä sä vaan haluut!!" |
Seuraamista hinkattiin tovin verran, että saatiin koira kulkemaan suorassa ja kontaktissa. Pyrki hyppimään ja pomppimaan, kun kuljin ite reippaasti. Jos taas hidastin, yritti poikittaa tai "peputtaa", jolloin jäi turhan taakse.
Ja se nenä.. sinne se pyrki koko ajan kiinni kenttään.. PRKL! :D
Ruman kanssa jätettiin nää treenit pelkkiin seuraamisiin, jottei lähe homma karkaamaan käsistä ja mulla menemään noppa nenään. Ruma sai riehua ja taistella vielä patukan kanssa ja sit pääsi autoon mutustelemaan puruluuta.
 |
| kyllä se sieltä tulee, ku "vähän potkii". ;) |
Linda treenaili pienen Piinan kanssa ja mun pentukuume senkun pahenee!! Mä haluun kans!!!
Mut en mä voi ottaa.. :(
Piinan treenien jälkeen kävin ottamassa Feon autosta, jotta pääsee leikkimään Piinan kanssa. Mutta kuinkas sitten kävikään.. :D
Sain jonkun kuningasidean treenata pentu kainalossa. :D Oli muuten helvetin hauskaa!! :D
Tai ainakin mun mielestä, Feosta en oo ihan niin varma. ;) Tästä vois kehittää ihan uuden lajin. ;)
Astetta enemmän haastetta siinä oli, kun piti keskittyä välillä molempiin. Feo sai extranamit, kun survoin sille nakkia suuhun samalla, kun otin Piinaa viereeni istumaan.
 |
| ja sit ihmetellään mihin Feon kylkiluut on kadonnu ;D |
Seuraamisessa piti alkuun muistaa kattoa myös jalkoihinsa, kun siellä tepsutteli pieni saksalaistyttö ristiinrastiin välillä pomppien mua ja välillä Paulia vasten. :D
Loppupeleissä kaappasin vaavin kainaloon, Feolle namia käsiapuna ja hyvinhän se sujui. En vaan tienny, et kumpi Paulia kiinnosti enemmän; nami kädessä vai pentu kainalossa. ;D
 |
| sujuu se näinkin! xD |
 | |||||
| jarrut toimii :) |
 |
| jossain välissä Paulia saattoi vähän ketuttaa.. :D |
Päästettiin kakarat sit leikkimään keskenään ja vauhtia riitti. Feo oli välillä tylsä ja veti maihin jyystämään keppiä, mut Piinalla oli omat jipponsa saada panssarivaunu liikeelle..
 |
| Keppivaras on iskenyt :D |
Loppuhuipennuksena päätin kokeille meneekö Pauli täyskorkeesta esteestä yli. Tähän asti on korkeutta ollu se 50cm ja korotin vielä 10 sentillä. Ensin etukoivet vähän kosketti, mut otetettiin vielä vähän kauempaa vauhtia, niin yli mentiin hienosti.. ja tuli vielä takasinkinpäin ihan pyytämättä :D
_______________________
Ja sitten tuoreimpia tapahtumia:
ME PÄÄSTIIN HAKU-PORUKKAAN!!!
Mervi heitti mua viestillä loppuviikosta josko Feon kanssa lähettäis kokeilemaan lauantaina kuinka haku meiltä sujuu. Ja treenien lopuksi Mervi puhui meijät treeniryhmään sisään. HYVÄ MERVI!!! :D Ja kiitos muillekin!
Otettiin neljä suoraapistoa vai mitä näkölähtöjä ne sit onkaan.. minä noista termeistä tiedä! ;)
mut pääasia et Feolla oli kivaa ja mulla myös! Uusien kumppareiden osto on nyt edessä, olis kovin mukavaa jos niihin mahtuis myös villasukat.. ;)
Mervin Rontin kanssa pääsin kokeilemaan maalimiehen virkaa rullakoiralle ja Heinin Puuha Pete ilmaisi haukkumalla.. Ja niin ihana pieni Riesa-tytteli olisi kovin mielellään syöny sormetkin multa, kun nakit loppui. :D
Riesa on niin ihana! <3
Paulin systerille otettiin leikkimielisesti pari pistoa ja tytön sai palkata patukkataistelulla. Hitto, et on siskoksissa potkua! Tiikeri oli nimensä veroinen ja taisteli kuin PETO! :D
Odotan jo innolla ens lauantaita et päästään uudestaan!! :D
Huomenna on edessä viimeinen ohjattu toko-tunti ryhmässä.. :( Täytyy koittaa järkätä Lindan kanssa tokoiluun aikaa sit sen töiden ulkopuolella. Mun puolesta voidaan mennä vaikka keskellä yötä jos se siitä on kiinni. ;)
sunnuntai 31. lokakuuta 2010
DemmeDemme
Dementia (lue: laiskuus) on tainnut iskeä, kun ei oo tullu päivitettyä tänne mitään.
Viime tiistaina oltiin Peolin kanssa toko-tunnilla. Koko päivä oli menny ihan perssiilleen ja harkitsin jo jääväni kotiin, mut mentiin sit kuitenkin. Sen voi vaan kuvitella miten v*ttuuntunut ohjaaja vaikuttaa koiraan.. Jep jep..
No, Feo toimi niin hyvin, ku koira voi siinä vaiheessa toimia.
Seuraamista, jättöliikkeitä, luoksetuloa.. ne meni kovin hyvin ja koiruus jaksoi vaikken ite ollutkaan iskussa. Huomas kyl et se normaali into ja vireys puuttui, kun Feo vaistos mun mielialan.
Sen verran hehkutusta, et ryhmäpaikallamakuussa (on se ryhmä, vaikka siin onkin vaan kaksi ;D) kurssikaveri livisti, mutta Pauli pysy paikoillaan. Toki ite sössin sen verran, et kun vierustoveri otti hatkat, menin ihan paniikkiin ja riensin Feon luokse ennen ku se lähtee messiin.. ja Linda sit anto mulle piiskaa ja sanoi ettei Feo ollut aikeissakaan lähteä. Otettiin uusinta ja se meni nappiin.
Tässä sen taas kerran huomaa miten hyvä koira kärsii huonosta ohjaajasta. ;)
Perjantaiset treenit jäi meiltä väliin, mut lauantaina päästiin kumpaisenkin hukkasen kanssa Lindan kursseille.
Ruma kävi tutustumassa arkitottikseen. Tällä haettiin sitä etten mä hermostuis niin paljon Rumaan, kun kuitenkin on muita läsnä. Ja arkitottis ei ole niin tosikkomaista, niin saatiin "pehmoilla". ;)
Rumuus piti huolen, että kaikki kyllä kuulivat sen saapumisen! voi hävetys!!
Ruman kanssa ei olla KOSKAAN tehty mitään häiriön alla tai niin, että olis useampi koira kentällä samaan aikaan. Oli siis paljosti haastetta pelissä.
Alkuun otettiin perusasentoa, maahanmenoa ja seuraamista pätkissä niin että se päättyi perusasentoon.
Jo perusasennon harjoituksessa oli kiva huomata kuinka paljon Ruma oli muita edellä. Täähän siis oli arkitottista, eli koirat ja omistajat on ihan alkeissa, mut se oli just se pointti mitä hain. Että huomaan Ruman osaavan ja saan itseluottamusta sekä koiralle, että itelleni.
Maahan-käskyllä oli kiva huomata Ruman hakeutuvan ensin sivulle ja menevän siitä sit maahan. Tehostettu seuraaminen meinas koko ajan päättyä maahanmenoon (tais jäädä levy päälle), mut pienellä nyppäämisellä sen sai korjattua.
Lopputreenit meni kontaktin ja ohistusten merkeissä ja teki kyllä meille hyvää! Muutama koiruus selvästi Rumaa ärsytti, mut hienosti siedättyi ja hienosti hanskattiin ohitusharjoitukset -siis minäkin! ;)
Kaikinpuolin mukava tutustumiskäynti :)
Feon kanssa käytiin vierailulla toisessa tokon alokasluokan ryhmässä. Kurssikaverina oli bc Mindy, johon otettiin tuttavuutta ennen treenejä. Hyvä koirakontakti meille, kun toinen oli niin rauhallinen. Näitä lisää!!
Vuorossa oli lavastettu toko-koe, meille kenraaliharjoitus, kun meijän oman ryhmän koe on vasta tiistaina.
Ryhmäpaikallamakuulla lähettiin ja Paulityttönenhän oli ku liimattu kenttään kiinni. Mindy livisti pari kertaa, mut Feo ei ollut moksiskaan. :)
Me mentiin Feon kanssa sivummalle, kun Mindy kävi suorittamassa oman kokeensa. Kokeilin ensimmäistä kertaa jättöliikkeitä niin että OIKEESTI jätin koiran ja jatkoin matkaa pidemmälle. Uskalsin luottaa toiseen koiraan, joten oli helppo luottaa myös omaan, kun tiesin ettei tuu mitään rähinöitä.
Liikkeestä maahan menee edelleen käviavulla. Menis varmasti ilmankin (on mennytkin) jos Linda antais mulle sähköpaimenesta iskun ja vaatisin Feolta sen. Mut anyway, Feo jäi hienosti ja pääsin kauaskin. Likka malttoi hienosti ja nousi taitavasti perusasentoon -tätä ei oltu ennen kokeiltukaan! Liikkeestä seisominen meni myös kivasti (tässäkin käsiapu vielä mukana) ja ensimmäistä kertaa poistuin kauas. Siinä se Paulineito vaan seisoi paikoillaan ja odotti, että palaan. Tässä vaiheessa iski tenkapå, kun en tienny pitääkö se ottaa perusasentoon vai mitä häh, joten vapautin sit seisomisesta. :)
Käännökset meni kivasti ja Paulissa oli virtaa.
Sit tuli meijän vuoro mennä suorittamaan "koetta". Mulla meinas tulla jännäkakka housuun ja hermostuin, mut sit kun päästiin alottamaan ensimmäinen liike, rentouduin.
Seuraamiset käännöksineen meni tosi hienosti kytkettynä! Seuraamista juosten oltiin kokeiltu ensimmäistä kertaa näiden treenien alussa ja Feo meni hienosti ilman mitään käsiapua. Täyskäännöksessä toistin "seuraa", jotta likka "muistaa tulla mukana".
Ja sit samat ilman hihnaa! Ei oltu KOSKAAN ennen kokeiltu! joo, itekseni treenaillessa oon jättäny hihnan pois, mut oon sit ottanu jotain ihan pientä pätkää vaan. Pauli ei ollut moksiskaan vaikka nakkasin hihnan Lindalle. Reippaasti typy tuli mukana ja piti kontaktiakin. Juosten meni mukavasti ja siitä palaaminen normaalivauhtiin. Käännöksissä en ite huomannut mitään ongelmaa.
Luoksetulossa Feo livisti kahdesti. Ei olla ennen otettu noin pitkällä etäisyydellä, olisko se sit ollut se vaikeuttava tekijä. Kolmannella kerralla ei livistänyt, mut tuli niin vauhdilla ja oli tulossa suoraan sivulle, et pyyhkäs mun ohi, kun jarrut ei toiminut ja kävi kääntymässä ja tuli perusasentoon. :D
Olin ihan pihalla, et mistä toi eläin on oppinut ton kaiken?!?!!?
Nyt alan uskoa siihen, mitä Lindakin on mulle sanonut; me ollaan menossa vielä kisoihin, kyllä ollaan!!! :D
Tiistaisia treenejä odotellessa! :)
Viime tiistaina oltiin Peolin kanssa toko-tunnilla. Koko päivä oli menny ihan perssiilleen ja harkitsin jo jääväni kotiin, mut mentiin sit kuitenkin. Sen voi vaan kuvitella miten v*ttuuntunut ohjaaja vaikuttaa koiraan.. Jep jep..
No, Feo toimi niin hyvin, ku koira voi siinä vaiheessa toimia.
Seuraamista, jättöliikkeitä, luoksetuloa.. ne meni kovin hyvin ja koiruus jaksoi vaikken ite ollutkaan iskussa. Huomas kyl et se normaali into ja vireys puuttui, kun Feo vaistos mun mielialan.
Sen verran hehkutusta, et ryhmäpaikallamakuussa (on se ryhmä, vaikka siin onkin vaan kaksi ;D) kurssikaveri livisti, mutta Pauli pysy paikoillaan. Toki ite sössin sen verran, et kun vierustoveri otti hatkat, menin ihan paniikkiin ja riensin Feon luokse ennen ku se lähtee messiin.. ja Linda sit anto mulle piiskaa ja sanoi ettei Feo ollut aikeissakaan lähteä. Otettiin uusinta ja se meni nappiin.
Tässä sen taas kerran huomaa miten hyvä koira kärsii huonosta ohjaajasta. ;)
Perjantaiset treenit jäi meiltä väliin, mut lauantaina päästiin kumpaisenkin hukkasen kanssa Lindan kursseille.
Ruma kävi tutustumassa arkitottikseen. Tällä haettiin sitä etten mä hermostuis niin paljon Rumaan, kun kuitenkin on muita läsnä. Ja arkitottis ei ole niin tosikkomaista, niin saatiin "pehmoilla". ;)
Rumuus piti huolen, että kaikki kyllä kuulivat sen saapumisen! voi hävetys!!
Ruman kanssa ei olla KOSKAAN tehty mitään häiriön alla tai niin, että olis useampi koira kentällä samaan aikaan. Oli siis paljosti haastetta pelissä.
Alkuun otettiin perusasentoa, maahanmenoa ja seuraamista pätkissä niin että se päättyi perusasentoon.
Jo perusasennon harjoituksessa oli kiva huomata kuinka paljon Ruma oli muita edellä. Täähän siis oli arkitottista, eli koirat ja omistajat on ihan alkeissa, mut se oli just se pointti mitä hain. Että huomaan Ruman osaavan ja saan itseluottamusta sekä koiralle, että itelleni.
Maahan-käskyllä oli kiva huomata Ruman hakeutuvan ensin sivulle ja menevän siitä sit maahan. Tehostettu seuraaminen meinas koko ajan päättyä maahanmenoon (tais jäädä levy päälle), mut pienellä nyppäämisellä sen sai korjattua.
Lopputreenit meni kontaktin ja ohistusten merkeissä ja teki kyllä meille hyvää! Muutama koiruus selvästi Rumaa ärsytti, mut hienosti siedättyi ja hienosti hanskattiin ohitusharjoitukset -siis minäkin! ;)
Kaikinpuolin mukava tutustumiskäynti :)
Feon kanssa käytiin vierailulla toisessa tokon alokasluokan ryhmässä. Kurssikaverina oli bc Mindy, johon otettiin tuttavuutta ennen treenejä. Hyvä koirakontakti meille, kun toinen oli niin rauhallinen. Näitä lisää!!
Vuorossa oli lavastettu toko-koe, meille kenraaliharjoitus, kun meijän oman ryhmän koe on vasta tiistaina.
Ryhmäpaikallamakuulla lähettiin ja Paulityttönenhän oli ku liimattu kenttään kiinni. Mindy livisti pari kertaa, mut Feo ei ollut moksiskaan. :)
Me mentiin Feon kanssa sivummalle, kun Mindy kävi suorittamassa oman kokeensa. Kokeilin ensimmäistä kertaa jättöliikkeitä niin että OIKEESTI jätin koiran ja jatkoin matkaa pidemmälle. Uskalsin luottaa toiseen koiraan, joten oli helppo luottaa myös omaan, kun tiesin ettei tuu mitään rähinöitä.
Liikkeestä maahan menee edelleen käviavulla. Menis varmasti ilmankin (on mennytkin) jos Linda antais mulle sähköpaimenesta iskun ja vaatisin Feolta sen. Mut anyway, Feo jäi hienosti ja pääsin kauaskin. Likka malttoi hienosti ja nousi taitavasti perusasentoon -tätä ei oltu ennen kokeiltukaan! Liikkeestä seisominen meni myös kivasti (tässäkin käsiapu vielä mukana) ja ensimmäistä kertaa poistuin kauas. Siinä se Paulineito vaan seisoi paikoillaan ja odotti, että palaan. Tässä vaiheessa iski tenkapå, kun en tienny pitääkö se ottaa perusasentoon vai mitä häh, joten vapautin sit seisomisesta. :)
Käännökset meni kivasti ja Paulissa oli virtaa.
Sit tuli meijän vuoro mennä suorittamaan "koetta". Mulla meinas tulla jännäkakka housuun ja hermostuin, mut sit kun päästiin alottamaan ensimmäinen liike, rentouduin.
Seuraamiset käännöksineen meni tosi hienosti kytkettynä! Seuraamista juosten oltiin kokeiltu ensimmäistä kertaa näiden treenien alussa ja Feo meni hienosti ilman mitään käsiapua. Täyskäännöksessä toistin "seuraa", jotta likka "muistaa tulla mukana".
Ja sit samat ilman hihnaa! Ei oltu KOSKAAN ennen kokeiltu! joo, itekseni treenaillessa oon jättäny hihnan pois, mut oon sit ottanu jotain ihan pientä pätkää vaan. Pauli ei ollut moksiskaan vaikka nakkasin hihnan Lindalle. Reippaasti typy tuli mukana ja piti kontaktiakin. Juosten meni mukavasti ja siitä palaaminen normaalivauhtiin. Käännöksissä en ite huomannut mitään ongelmaa.
Luoksetulossa Feo livisti kahdesti. Ei olla ennen otettu noin pitkällä etäisyydellä, olisko se sit ollut se vaikeuttava tekijä. Kolmannella kerralla ei livistänyt, mut tuli niin vauhdilla ja oli tulossa suoraan sivulle, et pyyhkäs mun ohi, kun jarrut ei toiminut ja kävi kääntymässä ja tuli perusasentoon. :D
Olin ihan pihalla, et mistä toi eläin on oppinut ton kaiken?!?!!?
Nyt alan uskoa siihen, mitä Lindakin on mulle sanonut; me ollaan menossa vielä kisoihin, kyllä ollaan!!! :D
Tiistaisia treenejä odotellessa! :)
sunnuntai 24. lokakuuta 2010
Domia ja Kökkeliä
Päästiin perjantain treeneistä nauttimaan taas Mervin ja lauman kanssa. Joku oli heitelly jotain valkosta moskaa taivaalta, ni ihmiset ei osannu ajaa.. meni siis huomattavasti pidempään päästä kentälle, kökkelistä vantaalle tunti ja vartti -ihanaa!
ja ah, sitä korvia hivelevää kiljumista, kun käännyttiin Domin hiekkatielle.. ;)
Mervin Riesapiäni on vaan kerta kerralta ihanampi! Ja jumaliste mikä luonne!! Et imekää parsaa vaan te kaikki, jotka kehtaatte väittää ettei valkkareissa olis potkua!!! Se neitonen on PETO!! :D
Rumalla taasen aloitin.. En vaan edelleenkään osaa olla maltillinen sen kanssa. :(
Pitäs saada se sama innostus Rumaa treenatessa, ku Paulia. Jostain syystä se vaan menee niin, et Paulin kanssa osaan hössätä itekin paremmin ja pitää koiran vireyden yllä. Ruman kohdalla "tiedän", että se osaa (luulen tietäväni), niin oon heti vaatimassa siltä täydellisyyttä. Ja kun niin monissa treeneissä oon hermostunu, tuntuu et olisin nykyään jo valmiiks hermona. Pitäsköhän ottaa se muutaman kerran ihan vaan leikkimään kentälle, ni molemmille jäis parempi mieli?
Perusasennolla lähdettiin ja otettiin kontaktia. Seuraamisessa rouwa jäi johonkin Hankoon asti, kun mä olin jo Tampereella.. Nyppäsin ja likka meni puihin vielä enemmän..
Mervin ohjeistuksella otettiin sit seuraamista "lennosta" ja palkkasin ihan lyhyestäkin pätkästä, kun koiruus tuli hienosti ja otti kontaktin. Pyrin myös kehuilla pitämään Ruman vireyttä yllä ja ainakin jollain asteella siinä onnistuinkin.
Luoksetulo oli taas parempi, kun viimeksi. Vähän vino ja pikkusen liian paljon jäi etäisyyttä alkuun, mutta toisella kerralla oli parempi. :) Jouduin yhen luoksetulon "keskeyttämään" pyytämällä otuksen luokseni "ihan muuten vaan", kun kentän toisella laidalla joku setä laittoi saksalaisiaan autoon ja Ruma näytti ihan siltä, et sekin mielellään menis sinne.. ;)
Paikallamakuussa ei ollut ongelmaa ja tähän lopetettiin treenit..
Muuten hyvä fiilis jos en ite menettäis hermojani niin äkkiä, vaan antaisin koiruudelle aikaa. Ehkä mä vielä opin..
Paulissa oli taasen virtaa, ku pienessä kylässä. :D Perusasennoilla alotettiin ja pyrin jättämään käsiavun pois. Mervi vinkkasi, et vähän on soppakauha vielä jossain välissä kädessä, mut parempi Pauli oli, kun viime perjantaina.
Muutama "lennosta" maahanmeno ja sit otettiin seuraamista. Olin typyyn tyytyväinen! Otettiin pätkissä ja hienosti perse laskeutui alas pysähdyksessä ja muutenkin Feo oli tiivis ja lennokas -ainakin mun mielestä. ;)
Luoksetulo oli jees, niinku yleensäkin viime aikoina. Paikallamakuuta en ottanut, kun oli jo niin hienosti typy jaksanut onnistua. :)
___________________________
Tänään käytiin aamupäivästä treenailemassa kotikulmilla. Ensin kokeilin miten Anun valkeet kulkee mulla näyttelyhihnassa, ettei ihan kylmiltään tarvii kehään kipittää Lahdessa -mikäli kipitän.. ;)
Kokeilin tällä kertaa ottaa Feon ensin kentälle. Tytössä oli virtaa, mut se pahin härvääminen oli unohtunut jonnekin.
Perusasento löyty hetkessä ja kontakti myös. Tyttö malttoi olla sivulla hienosti eikä lähtenyt höntyilemään palkkaamisen jälkeen. Hyvä Feo! :)
Seuraaminen... voi meijän seuraamista! Se oli NIIN loistavaa!!! Otettiin lyhyttä pätkää, käännöksiä, täyskäännöstä kumpaankin suuntaan ja kaikki meni nappiin! Pätkissä se persus tipahti alas hetkessä, käännöksissä jouduin ekalla kerralla vähän korjaamaan oikeelle kääntyessä, mut vasempaan ei ollut mitään häikkää. Täyskäännökset mentiin vielä namilla, kun sitä vielä opetellaan, mut ei ollut ongelmia. :)
Sit tein jotain mitä ei olla viel koskaan tehty. Ihan ilman mitään käsiapua, palloa tai muutakaan näkyvää palkkaa, otettiin pitkää seuraamista. Ensin mentiin puoliväliin kenttää ja riehuttiin pallon kanssa niin perkeleesti, kun tyttö oli niin taitava. Sit ajattelin olla ahne ja otettiin koko kentän pituudelta ja Pauli oli aivan loistava!! :D
Toki kehuin ja naksuttelin pitkällä matkalla useasti, jotta vire pysyi, mut tollasta suoritusta en ole Feolta ennen saanut -en kyllä ole vaatinutkaan. Tolla eläimellä on jotain salaisia kykyjä.. ;)
(toim.huom. En käyttänyt nami/käsiapua, kun täyskäännöksissä!)
Kokeiltiin jättöliikkeitä, et kehdataan mennä tiistaina Lindan tunneille. Liikkeestä seisominen otettiin kerran namilla ja sit vielä muutaman kerran käsiavulla. Kokeilin jättää käsiavun pois, mut ei ollu tyttönen siihen vielä valmis. Pysähtyi kyllä, mut iski sit perseensä alas, kun ei oikeen hiffanut et mitä tässä pitäs hommata. ;)
Käsiavulla vetästiin vielä viimesen kerran, et jäi onnistunut fiilis.
Liikkeestä maahan.. Tein niinku Linda viime treeneissä käski, eli hidastin ihan kunnolla ennen käskyä. Ensimmäinen meni viiveellä, toinenkin, mut kolmas meni jo reippaasti. Vähän jouduin vartaloapua antamaan kahella ekalla, mut kyllä se siitä lähtee vielä. :)
Luoksetulot oli suoria ja vauhtia löytyi ja paikallamakuu meni mukavasti sateesta ja märästä kentästä huolimatta. Taitava Paulityttökoira!! <3
Ruma, Ruma, Ruma... lähettiin kentälle patukka suussa, kun naapurit tuli koirien kanssa siitä auton läheltä, enkä halunnut mitään pörinöitä siihen väliin. Ehkä se olikin ihan hyvä, koska Ruma sai sitä pahinta höösäämistään purettua siihen.
Perusasentoa saatiin vähän hakea ja huomasin, et meinas taas hermo mennä, mut maltoin itseni.
Vedin sen "härväysdraivin" itelleni päälle ja sain mummeliin vauhtia. Alkokin homma sujumaan ja tuli vauhtia liikkeisiin, mut ne yliyrittämiset jäi pois.
Seuraaminen oli ihan arsesta alkuun, mummeli edisti, poikitti ja loikki. Kokeilin laittaa patukan liivin sisään, niin et siitä jäi mun rinnankorkeudelta kahva näkyviin. Johan tuli Rumaan ryhtiä ja malttia. Kahdesti tehtiin näin ja sit laitoin patukan takas takataskuun. Olin jo ihan varma, ettei se enää malta, mut malttoipas. :)
Ruman kanssa otettiin aika lyhkäsiä pätkiä ja palkkasin herkästi. En vaatinut pysähdyksissä perusasentoa, vaan lopetin liikkeen "lennosta", etten turhaan ite hermostuis jos koiruus ei jäis suoraan tms.
Kokeiltiin jättöliikkeitä. Olipa TOSI FIKSUA ottaa ensin liikkeestä maahan, kun se jäi sit "päälle".
Tuntu, ku Ruma olis koko ikänsä hallinnu liikkeestä maahanmenon, kun meni niin vauhdilla ja jämptisti. Toki sillä on toi maahanmeno ollutkin vahva jo ennen treenaamisen aloitustakin -syytä en kyl tiedä.. ;D
Liikkeestä seisominen on Rumalle uutta. Sitä on yksissä treeneissä otettu joskus pari kuukautta sitten, joten namilla mentiin ja otettiin neljä toistoa, niin et käskystä löin vaan namia suuhun ja koiruus pysyi siinä.
Oon tässä miettinyt, et pitäiskö se käsky vaihtaa "seiso":sta "seis", kun sen noi kumpainenkin osaavat jo ihan hihnalenkeiltäkin. Tuntuu kömpelöltä komentaa "seiso", kun "seis" olis jämäkämpi...?
Luoksetulo meni taas paremmin, kun eilen. Otettiin kolme ja olin tyytyväinen. Ekalla kerralla Ruma tuli aika vinoon, mut palkkasin silti. Toka ja kolmas oli suoria. Olisin voinut vaatia tiiviimmän, mut olin tyyttis siihen suoruuteen.
Paikallamakuuseen lopeteltiin, niitä otettiin kaksi..
Kaikin puolen mukava aamupäivä elukoiden kanssa ja oon tyyttis, et maltoin mieleni Ruman kanssa. Oliskohan sit kuitenkin fiksumpaa ottaa Feo ensin kentälle ja sit vasta Ruma...? Feosta jää niin paljon parempi fiilis nykyään, niin ehkä saisin sit sen käytettyä hyväkseni Ruman kanssa...?
Ja tähän loppuun "pieni hehkutus"... ME TREENATTIIN ILMAN HANSKOJA eikä mun sormia syöty!! :D
ja ah, sitä korvia hivelevää kiljumista, kun käännyttiin Domin hiekkatielle.. ;)
Mervin Riesapiäni on vaan kerta kerralta ihanampi! Ja jumaliste mikä luonne!! Et imekää parsaa vaan te kaikki, jotka kehtaatte väittää ettei valkkareissa olis potkua!!! Se neitonen on PETO!! :D
 |
| Riesa taistelee -ja taistelee hyvin! |
Rumalla taasen aloitin.. En vaan edelleenkään osaa olla maltillinen sen kanssa. :(
Pitäs saada se sama innostus Rumaa treenatessa, ku Paulia. Jostain syystä se vaan menee niin, et Paulin kanssa osaan hössätä itekin paremmin ja pitää koiran vireyden yllä. Ruman kohdalla "tiedän", että se osaa (luulen tietäväni), niin oon heti vaatimassa siltä täydellisyyttä. Ja kun niin monissa treeneissä oon hermostunu, tuntuu et olisin nykyään jo valmiiks hermona. Pitäsköhän ottaa se muutaman kerran ihan vaan leikkimään kentälle, ni molemmille jäis parempi mieli?
Perusasennolla lähdettiin ja otettiin kontaktia. Seuraamisessa rouwa jäi johonkin Hankoon asti, kun mä olin jo Tampereella.. Nyppäsin ja likka meni puihin vielä enemmän..
Mervin ohjeistuksella otettiin sit seuraamista "lennosta" ja palkkasin ihan lyhyestäkin pätkästä, kun koiruus tuli hienosti ja otti kontaktin. Pyrin myös kehuilla pitämään Ruman vireyttä yllä ja ainakin jollain asteella siinä onnistuinkin.
Luoksetulo oli taas parempi, kun viimeksi. Vähän vino ja pikkusen liian paljon jäi etäisyyttä alkuun, mutta toisella kerralla oli parempi. :) Jouduin yhen luoksetulon "keskeyttämään" pyytämällä otuksen luokseni "ihan muuten vaan", kun kentän toisella laidalla joku setä laittoi saksalaisiaan autoon ja Ruma näytti ihan siltä, et sekin mielellään menis sinne.. ;)
Paikallamakuussa ei ollut ongelmaa ja tähän lopetettiin treenit..
Muuten hyvä fiilis jos en ite menettäis hermojani niin äkkiä, vaan antaisin koiruudelle aikaa. Ehkä mä vielä opin..
Paulissa oli taasen virtaa, ku pienessä kylässä. :D Perusasennoilla alotettiin ja pyrin jättämään käsiavun pois. Mervi vinkkasi, et vähän on soppakauha vielä jossain välissä kädessä, mut parempi Pauli oli, kun viime perjantaina.
Muutama "lennosta" maahanmeno ja sit otettiin seuraamista. Olin typyyn tyytyväinen! Otettiin pätkissä ja hienosti perse laskeutui alas pysähdyksessä ja muutenkin Feo oli tiivis ja lennokas -ainakin mun mielestä. ;)
Luoksetulo oli jees, niinku yleensäkin viime aikoina. Paikallamakuuta en ottanut, kun oli jo niin hienosti typy jaksanut onnistua. :)
___________________________
Tänään käytiin aamupäivästä treenailemassa kotikulmilla. Ensin kokeilin miten Anun valkeet kulkee mulla näyttelyhihnassa, ettei ihan kylmiltään tarvii kehään kipittää Lahdessa -mikäli kipitän.. ;)
Kokeilin tällä kertaa ottaa Feon ensin kentälle. Tytössä oli virtaa, mut se pahin härvääminen oli unohtunut jonnekin.
Perusasento löyty hetkessä ja kontakti myös. Tyttö malttoi olla sivulla hienosti eikä lähtenyt höntyilemään palkkaamisen jälkeen. Hyvä Feo! :)
Seuraaminen... voi meijän seuraamista! Se oli NIIN loistavaa!!! Otettiin lyhyttä pätkää, käännöksiä, täyskäännöstä kumpaankin suuntaan ja kaikki meni nappiin! Pätkissä se persus tipahti alas hetkessä, käännöksissä jouduin ekalla kerralla vähän korjaamaan oikeelle kääntyessä, mut vasempaan ei ollut mitään häikkää. Täyskäännökset mentiin vielä namilla, kun sitä vielä opetellaan, mut ei ollut ongelmia. :)
Sit tein jotain mitä ei olla viel koskaan tehty. Ihan ilman mitään käsiapua, palloa tai muutakaan näkyvää palkkaa, otettiin pitkää seuraamista. Ensin mentiin puoliväliin kenttää ja riehuttiin pallon kanssa niin perkeleesti, kun tyttö oli niin taitava. Sit ajattelin olla ahne ja otettiin koko kentän pituudelta ja Pauli oli aivan loistava!! :D
Toki kehuin ja naksuttelin pitkällä matkalla useasti, jotta vire pysyi, mut tollasta suoritusta en ole Feolta ennen saanut -en kyllä ole vaatinutkaan. Tolla eläimellä on jotain salaisia kykyjä.. ;)
(toim.huom. En käyttänyt nami/käsiapua, kun täyskäännöksissä!)
Kokeiltiin jättöliikkeitä, et kehdataan mennä tiistaina Lindan tunneille. Liikkeestä seisominen otettiin kerran namilla ja sit vielä muutaman kerran käsiavulla. Kokeilin jättää käsiavun pois, mut ei ollu tyttönen siihen vielä valmis. Pysähtyi kyllä, mut iski sit perseensä alas, kun ei oikeen hiffanut et mitä tässä pitäs hommata. ;)
Käsiavulla vetästiin vielä viimesen kerran, et jäi onnistunut fiilis.
Liikkeestä maahan.. Tein niinku Linda viime treeneissä käski, eli hidastin ihan kunnolla ennen käskyä. Ensimmäinen meni viiveellä, toinenkin, mut kolmas meni jo reippaasti. Vähän jouduin vartaloapua antamaan kahella ekalla, mut kyllä se siitä lähtee vielä. :)
Luoksetulot oli suoria ja vauhtia löytyi ja paikallamakuu meni mukavasti sateesta ja märästä kentästä huolimatta. Taitava Paulityttökoira!! <3
Ruma, Ruma, Ruma... lähettiin kentälle patukka suussa, kun naapurit tuli koirien kanssa siitä auton läheltä, enkä halunnut mitään pörinöitä siihen väliin. Ehkä se olikin ihan hyvä, koska Ruma sai sitä pahinta höösäämistään purettua siihen.
Perusasentoa saatiin vähän hakea ja huomasin, et meinas taas hermo mennä, mut maltoin itseni.
Vedin sen "härväysdraivin" itelleni päälle ja sain mummeliin vauhtia. Alkokin homma sujumaan ja tuli vauhtia liikkeisiin, mut ne yliyrittämiset jäi pois.
Seuraaminen oli ihan arsesta alkuun, mummeli edisti, poikitti ja loikki. Kokeilin laittaa patukan liivin sisään, niin et siitä jäi mun rinnankorkeudelta kahva näkyviin. Johan tuli Rumaan ryhtiä ja malttia. Kahdesti tehtiin näin ja sit laitoin patukan takas takataskuun. Olin jo ihan varma, ettei se enää malta, mut malttoipas. :)
Ruman kanssa otettiin aika lyhkäsiä pätkiä ja palkkasin herkästi. En vaatinut pysähdyksissä perusasentoa, vaan lopetin liikkeen "lennosta", etten turhaan ite hermostuis jos koiruus ei jäis suoraan tms.
Kokeiltiin jättöliikkeitä. Olipa TOSI FIKSUA ottaa ensin liikkeestä maahan, kun se jäi sit "päälle".
Tuntu, ku Ruma olis koko ikänsä hallinnu liikkeestä maahanmenon, kun meni niin vauhdilla ja jämptisti. Toki sillä on toi maahanmeno ollutkin vahva jo ennen treenaamisen aloitustakin -syytä en kyl tiedä.. ;D
Liikkeestä seisominen on Rumalle uutta. Sitä on yksissä treeneissä otettu joskus pari kuukautta sitten, joten namilla mentiin ja otettiin neljä toistoa, niin et käskystä löin vaan namia suuhun ja koiruus pysyi siinä.
Oon tässä miettinyt, et pitäiskö se käsky vaihtaa "seiso":sta "seis", kun sen noi kumpainenkin osaavat jo ihan hihnalenkeiltäkin. Tuntuu kömpelöltä komentaa "seiso", kun "seis" olis jämäkämpi...?
Luoksetulo meni taas paremmin, kun eilen. Otettiin kolme ja olin tyytyväinen. Ekalla kerralla Ruma tuli aika vinoon, mut palkkasin silti. Toka ja kolmas oli suoria. Olisin voinut vaatia tiiviimmän, mut olin tyyttis siihen suoruuteen.
Paikallamakuuseen lopeteltiin, niitä otettiin kaksi..
Kaikin puolen mukava aamupäivä elukoiden kanssa ja oon tyyttis, et maltoin mieleni Ruman kanssa. Oliskohan sit kuitenkin fiksumpaa ottaa Feo ensin kentälle ja sit vasta Ruma...? Feosta jää niin paljon parempi fiilis nykyään, niin ehkä saisin sit sen käytettyä hyväkseni Ruman kanssa...?
Ja tähän loppuun "pieni hehkutus"... ME TREENATTIIN ILMAN HANSKOJA eikä mun sormia syöty!! :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)